Elävää nukketeatteria

Tämän täytyy olla Likinäköinen prinsessa

Juhlaviikoilla koko perhe lumoutuu nukketeatteriesityksistä. Théâtre d'illusian Saaban kuningatar ja Kuuma Ankanpoikanen -ryhmän Likinäköinen prinsessa ja muita kehyskertomuksia esitetään Itäkeskuksen Stoassa.

Ryhmien vetäjät Marja Nykänen (Théâtre d'illusia) ja Merja Pöyhönen (Kuuma Ankanpoikanen) kertovat Juhlaviikoille ajatuksiaan ja kokemuksiaan nukketeatterista.

Helsingin juhlaviikot: Miten löysit nukketeatterin ja mikä siinä kiehtoo?

Marja Nykänen: Minulle nukketeatteri oli alunperin tapa yhdistää kuvataiteita ja teatteria. Myöhemmin lisäksi ovat tulleet kirjallisuus ja musiikki. Nukketeatterissa eri taiteen lajit voivat kulkea rinnakkain ja siitä syntyy suuri rikkaus.

Merja Pöyhönen: Nukketeatterissa kiehtoo sen monipuolisuus, jokaisessa esityksessä on mahdollista löytää uusia ilmaisumuotoja, seilaten perinteisen teatterin ja visuaalisen taiteen välimaastossa ja yhdistellen osasia mielensä mukaan. Mahdollisuuksien rajat eivät ainakaan vielä tulleet vastaan, eivät lähellekään. Nukketeatterilla ei myöskään taidemuotona ole kovinkaan raskaita perinteitä Suomessa, jolloin kukin tekijä voi itse luoda oman tapansa tehdä.


HJ: Mikä tekee nukketeatterista kiinnostavan lasten näkökulmasta?

MN: Nukketeatterissa voi puhua vaikeistakin asioista suoraan ja jopa ilman sanoja.
Nukke tuo teatteriin omat lakinsa. Lapsi voi samaistua nukkeen mutta tietää silti, että on kysymys itse asiassa leikistä. Tämä tilanne onnistuessaan vapauttaa mielikuvituksen ja antaa mahdollisuuden kokea syviäkin tunteita.

MP: Nukketeatteri on luonnostaan lähellä lasten omia leikkejä. Mielikuvitus täydentää elottomat hahmot eläviksi ja fantasiamaailmat aidoiksi. Lapsilla ei ole vielä niin selvää rajaa todellisuuden ja teatterin välillä. On hienoa tehdä ihmeitä yleisölle, joka vielä uskoo niihin. Välillä myös vaikeampia aiheita on helpompi käsitellä etäyttämällä niitä hieman kauemmaksi realismista.


Minkälaisia haasteita kyseiseen taidemuotoon liittyy?

MN: Näyttelijä voi aina improvisoiden pelastaa kiperät tilanteet. Nukella se ei aina onnistu. Sen lisäksi nukke, joka ei elä, on aivan mahdoton. Mitään sen tylsempää tuskin löytyykään teatterista kuin "kuollut", epäuskottava nukke.

MP: Haasteet nukketeatterissa ovat jotakuinkin samat kun sen kiehtovuuskin. Esitys esitykseltä saamme ja joudumme keksimään uusia tekniikoita, nukketyyppejä, maailmoja. Onneksi myös
antoisaa.


HJ: Mistä ideat esityksiinne syntyivät?

MN: Halusin tehdä esityksen kuningas Salomosta ja Jerusalemin rauhan ajasta. Libanonin sodan aikaan (2006) luin Vanhaa Testamenttia, erityisesti Korkeaa veisua, jota pidetään Salomon tekstinä. Siinä puhutaan rakkaudesta, Jumalaa ei mainita kertaakaan. Mietin, miten voi olla mahdollista, että uskontojen ansiosta unohdamme sen, mikä meitä(siis kristittyjä, muslimeja ja juutalaisia) yhdistää ja mieluummin tappelemme näennäisen erilaisuutemme puolesta? Tutustuin Mohamed Kacimi'in, joka antoi minulle jo kirjoittamansa käsikirjoituksen. Työstin sitä kuukausikaupalla ja noin vuotta myöhemmin Kacimi hyväksyi lopulta dramaturgiani.

MP: Halusimme kokeilla erilaista lähtökohtaa, eli Likinäköinen prinsessa on lähtenyt tarinan sijasta liikkeelle kuvataiteesta. Ihastuimme kuvataiteilija Hanna Schroderuksen värikkäisiin maaluksiin, valitsimme niistä muutaman ja lähdimme niiden pohjalta kehittelemään ideoita.
Mielenkiintoisen lisän projektiin toi myös viiden eri ohjaajan kanssa työskentely. Likinäköisestä prinsessasta tuli idearikas, vaihteleva, episodimainen, vähän kaikkien näköinen.


HJ: Minkälaisia ajatuksia haluatte esityksillänne katsojissa herättää?

MN: Esityksen selkeä sanoma on, että rakkaus on elämän suurin rakentava voima.
Toinen vaikeampi taso on eräänlainen ajatusleikki rauhasta. Emme voi rakentaa rauhaa, ellemme usko siihen. Libanonin sota taas kerran todisti, ettei kukaan jaksa uskoa rauhaan Lähi-idässä. Mutta jos luovumme jopa rauhan ideasta, tilanne muuttuu kestämättömäksi.
Esitys muistuttaa siitä, että kolme tuhatta vuotta sitten Jerusalemissa oli rauha. Älkäämme unohtako sitä.

MP: Parhaimmillaan Likinäköinen prinsessa herättää iloa, mielikuvitusta ja halun leikkiä. Vaikka mukaan mahtuu erilaisia tyylilajeja ja jotain hieman vaikeampaakin tematiikkaa, haluamme pitää pintatason kevyenä.


Kuuma Ankanpoikanen: Likinäköinen prinsessa ja muita kehyskertomuksia
ja Théâtre d'illusia: Saaban kuningatar 3.-5.9. Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskuksessa.

Kuva: Antti-Juhani Manninen