Kruunajaiset

Sunnuntai-iltana helsinkiläisessä merenrantakahvilassa oli aistittavissa viimeisen lomapäivän haikeaa hetkeen tarttumista. Kerran viel’ ja sitten on jo syksy. Mutta vaaleanvärikkäät lehdykäiset terassilla muistuttivat, että kesän parhaat hetket ovat vielä edessä. Pöydässä jos toisessakin selailtiin nimittäin Juhlaviikkojen rumpalikantista ohjelmalehteä. Työsyksyn alkuahdistus lieveni ihan silmissä, kun seurueissa suunniteltiin tulevan kahden viikon iltamenoja.

Eräs unelmoiva naisihminen käveli terassin ohi ja luki samalla Juhlaviikkojen ohjelmaa. Hän oli niin syventynyt vihkoseen, että pelkäsin hänen kävelevän epähuomiossa mereen. Huomio! Katse liikenteeseen ja rantaviivaan, kun tarvis! Ja kun valitut illat koittavat, katse saa olla vaikka zeniitissä, jos siltä tuntuu.

Samaan aikaan, kun koululaiset tutkivat uusia lukujärjestyksiään ja opiskelijat viikko-ohjelmiaan, me muut suunnittelemme taas uusien ja kehittävien, oikeaoppisten ja velvollisuudentuntoisesti elämänikäisten harrastusten aloittamista. Eihän sitoumuksen niin pitkä tarvitse olla: kaamokseen tyssäävien uusharrastusten sijasta elokuisen energian voi kanavoida iltamenoihin, joissa kesän lepo kohtaa tulevan syksyn uudistumistarpeen. Ja lokakuinen apeus on vielä yllättävän etäällä, kun tämä vuosikymmenen ensimmäinen ja ennätyskuuma kesä kruunataan kulttuurilla.






Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.