Caetano Veloso laulaa jalat alta

Kuva: D.R

Oikeastaan on käsittämätöntä, kuinka huonosti Caetano Veloso ja hänen musiikkinsa Suomessa tunnetaan. Kotimaassaan Brasiliassa Veloso on jo aikaa sitten kohonnut supertähteyden tuolle puolen kansalliseksi musiikki-ikoniksi. Kansanvälisillä konserttilavoilla hän on palvottu laulaja-lauluntekijä, joka täyttää salin kuin salin. Ehkä tietämättömyys johtuu siitä, ettei Veloso ole ennen tätä kiertuetta konsertoinut Suomessa, saati sitten Pohjoismaissa.

Itse näin Veloson ensimmäisen kerran vuonna 1999 Brasiliassa. Hän ratsasti juuri ilmestyneen Prenda Minha -albumin siivittämällä aallonharjalla suositumpana kuin koskaan. (Tosin Velososta voi aina sanoa, että hän on suositumpi kuin koskaan, koska hänen suosionsa kasvaa tasaisesti eikä osoita hiipumisen merkkejä.)

Eikä se ole mikään ihme: kun lavalle nousee hento, laiha mies, jolla on vino hymy ja jumalaisen herkkä ääni, ei hänen tarvitse kuin istua lavan keskelle asetetulle tuolille, ristiä jalkansa herkän feminiinisti, poimia akustinen kitara käteensä ja aloittaa senvuotinen hittinsä, yksinäisyydestä kertova hidas balladi ”Sozinho”, ja yleisö ulvoo, kohahtelee, kyynelehtii ja hiljenee kuin salamaniskusta.

Veloson karisma ja läsnäolo täyttävät valtavan lavan suvereenisti. Jotenki hän onnistuu olemaan intiimi ja henkilökohtaisessa kosketuksessa yhtä aikaa 50 000 ihmisen kanssa. Samasta herkkyydestä voi aistia aavistuksen Pedro Almodovarin leffassa Puhu hänelle. Siinä Veloso laulaa espanjaksi ”Cucurrucucú, Paloma” verannalla lämpimässä kesäyössä ja kohtauksen ylle laskeutuu maaginen verho, joka herkistää tunnelman ja lumoaa kertaheitolla jokaisen läsnäolijan: niin leffan verannalla, elokuvateattereissa kuin kotikatsomoissakin.

Caetano Veloson uran alku juontaa juurensa vuoteen 1967, jolloin hän yhdessä Brasilian tulevan kulttuuriministerin, Pori Jazzeillakin muutama vuosi sitten konsertoineen Gilberto Gilin kanssa toimeenpanee Brasiliassa musiikillisen vallankumouksen, joka tullaan tuntemaan nimellä Tropicália.

Musiikillisesti tropicália on sekoitus länsimaista populaarimusiikkia ja perinteisiä brasilialaisia rytmejä, mutta kulttuurisesti se on paljon enemmän. Veloso on itse sanonut BBC:n haastettlussa että ”Tropicálian päätarkoitus oli ravistella Brasiliassa vallitsevaa musiikki- ja kulttuuri-ilmapiiriä”. Ja siinä se totisesti onnistui: vuodesta 1964 jatkunutta sotilasdiktatuuria ja kulttuurista pysähtyneisyyttä ylipäätään kritisoineesta ”É Proibido Probir” (On kiellettyä kieltää) -kappaleesta muodostui Tropicália-liikkeen kiteyttänyt anthemi, joka suututti niin oikeiston ja vasemmiston kuin sotilasjuntan.

Jopa siinä määrin että Veloso ja Gil pidätettiin ja karkoitettiin maasta. Vaikka henkilökohtaisesti vuodet ulkomailla olivat Velosolle raskaita, niin toisaalta karkoituksen voi sanoa olleen elintärkeä hänen musiikillisen kehityksensä kannalta. Veloso asui tuon ajan kulttuurisessa keskipisteessä Lontoossa ja imi itseensä musiikkia ja vaikutteita innokkaasti kuin lapsi pillimehua. Veloso lähti Brasiliasta 1969 marttyyrina ja palasi 1972 kansallissankarina. Siitä lähtien levyt, kappaleet ja hitit ovat seuranneet toisiaan tasaisella tahdilla.

Brasilialainen populaarimusiikki kaikessa laajuudessaan ja monipuolisuudessaan on synnyinmaassaan kiteytetty kattogenren MPB (Música Popular Brasileira) alle. Caetano Veloson yli 40-vuotias ura ja tuotannon laajuus ja monipuolisuus on niin häkellyttävää, että jos yhden miehen pitäisi kiteyttää termi MPB, niin se olisi vailla mitään epäilystä juuri Veloso.

Onkin mielenkiintoista nähdä nouseeko Kulttuuritalon lavalle tiistaina rajoja rikkoja ja kokeellinen tropicália-Veloso, vai hillittyjä bossa novan ja samban kanssa flirttalevia balladeja tulkitseva herkkä Veloso, vai parhaassa tapauksessa laulaja, joka osaa yhdistää molemmat samaan konserttiin. Vain yksi asia on varmaa; tiistai-iltaa hallitsevat mies, kitara ja ääni.

Jos saisin valita Veloson tuotannosta vain yhden tiistaille, osuisi toiveeni lapsenomaiseen ja hieman homoeroottisesti vivahtavaan balladiin ”O Leãozinho”, jossa lauletaan auringossa rannalla viihtyvästä leijonanpennusta, jonka turkki ja harja kastuvat meressä. Ihan vain tämän hellekesän kunniaksi, kun mekin olemme saaneet maistaa häivähdyksen Brasilian aurinkoa.

Caetano Veloso Kulttuuritalolla 3.8. Liput Lippupisteestä.



Timo Santala, useamman kerran Brasiliassa asunut tuottaja-promoottori-DJ...