tiistai 30. kesäkuuta 2009

Laiva on lastattu...

Erik Söderblom. Kuva Saša Tkalčan.

Kun katselen festivaalibyroon touhua, tulee mieleen laivan miehistö.

Hyppäsin ruoriin huhtikuun lopulla kun tämä pursi oli jo palaamassa jokavuotiselta maailmanmatkaltaan kohti kotisatamaa. Vaikka olen erinäisiä aluksia purjehtinutkin, niin aika vipinää nämä ensi kuukaudet ovat olleet. Tässä purressa erilaista köyttä ja vipstaakia riittää ja kestää aikansa ennen kuin tajuaa mitä tapahtuu kun mistäkin vetää. Tottunut miehistö vie laivaa kokka kohisten kohti festivaalin satamaa – parempi tässä vaiheessa olla sotkeutumatta köysiin.

Laiva on lastattu – jokaiselle aakkoselle jotain. Jos jonkun kirjaimen tässä vaiheessa poimisin, niin E niin kuin Ensemble. Ranskalaisen uuden musiikin huippu-yhtyeen Ensemble Intercontemporainin saaminen Suomeen on hieno juttu. Sitä johtaa legendaarinen musiikkipioneeri Pierre Boulez – yhtyeen perustaja. Vähintään yhtä kiinnostavaa tulee olemaan seurata orkesterin nykyisen kapellimestarin Susanna Mälkin työskentelyä.

Ensemble Intercontemporainia kuullaan elokuussa kahdessa konsertissa.
Vierailuun sisältyy myös musiikkityöpajoja nuorille sekä keskustelutilaisuus.

Erik Söderblom, Juhlaviikkojen toiminnanjohtaja, joka totuttelee festivaalitoimiston kesäisiin lämpötiloihin.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Klovneja ja jäätelöä


Suomeen tuli näköjään kesä. Toimistossa kaikki ikkunat on pidettävä auki, tuulettimet hurisevat ja jäätelöä menee monta päivässä…

Suuri osa maata rientää näihin aikoihin vapaille laitumille, mutta me festarityöntekijät vasta valmistaudumme tulevaan koitokseen. Ikkunasta näkyvät lomalaiset aiheuttavat pienen kateuden pistoksen, mutta toisaalta lähestyvä elokuu tuntuu toimistossa innostuksen väreilynä. Kohtalotovereita löytyy läheltä ja kaukaa: myös monet Juhlaviikkojen artistit viettävät hyvän osan kesästään kiertäen Euroopan muita taidefestareita ennen Suomeen tuloaan.

Alkavana viikonloppuna esimerkiksi Italian Mantovassa voi kokea täydellistä nauruterapiaa. Venäläisen Teatr Licedei -klovniryhmän hullunhauskassa spektaakkelissa alkoholisti-isä yrittää jatkuvasti jättää perheensä, äiti koikkelehtii ympäri lavaa tyyny jalkojen välissä valmiina synnyttämään ja lapset haluavat eroon vanhemmistaan keinolla millä hyvänsä. Kaikki tämä absurdin huumorin ja koskettavan musiikin siivittämänä. Esityksen nimi Semianyki merkitsee suomeksi perhettä – nimi kiteyttää täydellisesti show’n tragikoomisen luonteen.

Itseäni esityksessä kiinnostaakin, miten jokaiselle tunnistettavat, perheeseen liittyvät raivon ja toisaalta hellyyden tunteet saadaan kiedottua kaikenikäisille sopivaan pakettiin. Koko perheen esitys on esiintynyt täysille katsomoille ympäri maailmaa ja saapuu Juhlaviikoille Savoy-teatteriin.

Mitenköhän kollegat Mantovassa valmistautuvat Licedein tuloon? Ainakin lämpötilat ovat vielä hikisemmät kuin Helsingissä. Sitä miettiessä taidan ostaa vielä yhden jäätelön…

Semianykiin voi tutustua Juhlaviikkojen sivuilla. Video perheestä löytyy YouTubesta.

Saara Oranen, Juhlaviikkojen tiedottaja, jonka lempijäätelömaku on nykyään mustaherukka

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Festspelens beställningverk för danskonst 2009-2010

Kenneth Kvarnström. Kuva: Mats Bäcker.

Då för länge sedan (menades 1990-talet) fick jag som koreograf ett beställningsverk för Helsingfors festspel. Stycket blev Exhibo, som blev en viktig vändpunkt för mig. För första gången fick jag arbeta i en struktur och behövde inte göra allting själv. Exhibo blev mitt genombrottsverk, om man nu kan säga så…

Nu lever vi på 2000-talet och Festspelen har igen börjat beställa dansupplevelser av i Finland verksamma danskonstnärer.

I år är det Virva Talonen som är den första koreografen som skall visa sina färdigheter på Kiasma, nästa år är det Carl Knifs tur.

Samma förutsättningar erbjuds och slutresultatet kommer säkert att vara helt annorlunda. Båda är egensinniga danskonstnärer, med olika tankar om dans och danskonst och så skall det vara. Dansen blir till, här och nu och det är allt som oftast väldigt personligt: för utövarna och för publiken.

Juryn som har valt koreograferna är akademikern Marjo Kuusela, Kiasmateaterns chef Riitta Arniokoski och undertecknad.

Efter att ansökningstiden gått ut har jag läst alla ansökningar noggrant och sett på alla dvds, efter det har jag gjort en första preliminär gallring. Så har juryn samlats och vi har tillsammans gått igenom alla ansökningar en gång till, diskuterat och jämfört, sett på dvds och fortsatt diskutera och läst några ansökningar en gång till. Till slut återstår två, allt som oftast väldigt olika ansökningar… och sedan måste man göra ett beslut.

Det är inte lätt att vara danskonstnär i Finland, danskonsten är undanskymd och den har få strukturer. Det är därför viktigt att Festspelen fortsätter arbeta med beställningsverk, för att öka mångfalden och för att hjälpa konstnärerna till att skapa sin konst. Men också för publikens möjligheter till att få upp ögonen för nya uttryck och bekanta sig med nya konstnärskap.

Våga se!

Kenneth Kvarnström, konstnärlig rådgivare för Festspelens dansrepertoar, som har just börjat sin semester.



Juhlaviikkojen tanssin tilaustyöt 2009-2010

Kauan sitten (eli 1990-luvulla) sain itse tehdä Juhlaviikojen tanssin tilaustyön. Teos oli nimeltään Exhibo, ja se oli minulle tärkeä käännekohta. Ensimmäistä kertaa sain työskennellä tuotanto-organisaation kanssa, eikä kaikkea tarvinnut tehdä itse. Exhibosta tuli läpimurtoteokseni, jos nyt niin voi sanoa…

Nyt 2000-luvulla Juhlaviikot on jälleen alkanut tilata tanssielämyksiä Suomessa toimivilta tanssitaiteilijoilta. Tänä vuonna Virva Talonen saa ensimmäisenä koreografina näyttää taitojaan Kiasmassa ja ensi vuonna on Carl Knifin vuoro.

Molemmille tarjotaan samat puitteet, mutta lopputulokset tulevat varmasti olemaan täysin erilaiset. He ovat omaleimaisia tanssintekijöitä, joilla on eri käsitykset tanssista ja tanssitaiteesta - ja niin se on oltava. Tanssi syntyy nyt, tällä hetkellä ja se on useimmiten henkilökohtaista. Tekijöille sekä yleisölle.

Koreografit valinneeseen raatiin kuuluvat akateemikko Marjo Kuusela, Kiasma-teatterin johtaja Riitta Arniokoski ja allekirjoittanut. Kun hakemusaika oli kulunut umpeen, luin hakemukset tarkasti ja katsoin saamani dvd:t. Sen jälkeen piti tehdä ensimmäinen karsinta.

Karsinnan jälkeen tapasimme raadin kanssa ja kävimme jälleen läpi kaikki hakemukset. Keskustelimme ja vertailimme, katsoimme dvd:itä, keskustelimme lisää sekä luimme kuvauksia uudelleen. Lopulta jäljellä oli pari hyvin erilaista ehdotusta… ja sitten olikin jo pakko tehdä päätös.

Suomessa ei ole helppoa olla tanssitaiteilija. Tanssitaide on syrjässä ja sille ei oikein ole rakenteita. Siksi Juhlaviikkojen tilaustyötoiminta on tärkeää – se lisää monimuotoisuutta ja auttaa taiteilijoita luomaan taidetta. Myös yleisön mahdollisuudet uuden kokemiseen lisääntyvät.

Uskaltakaa nähdä!

Kenneth Kvarnström, Juhlaviikkojen tanssiohjelmiston taiteellinen neuvonantaja, joka suuntasi juuri kesälomalle.

Kennethin työpäivä 23.6.2009, juuri ennen 2 viikon lomaa

07.00 herätys
08.00 tarkistan ja hoidan e-mailit
09.00 aamianen
09.30 Juhlaviikot pyytää blogikirjoitusta
10.00 tapaaminen Jens Setzhmanin kanssa, hän on ollut 3 kuukautta Japanissa
11.00 etsin kopiokonetta
11.30 hakemus: työskentelyviisumi Australiaan
13.00 lounas puistossa
14.00 blogin kirjoittaminen alkaa
14.45 eka versio suhtkoht valmis
14.45 roskis kierrätykseen
15.00 toimistoduunia
16.00 tapaaminen arkkitehdin kanssa
17.00 blogi på svenska
17.30 kauppaan
18.00 kuntosali
20.00 kylpyamme, kun ei ole saunaa
21.00 yritän pakata laukkuni, aamulla Tanska ja sitten Kreikka - shortsit jäi ostamatta, keittiölattia maalamatta ja pari muuta juttuja tekemättä mutta nyt alkaa loma

Jens Setzhman on tehnyt valo- ja lavasuunnittelun muun muassa Kennethin uuteen koreografiaan Destruction Song. Destruction Song nähdään Juhlaviikoilla 14.-15.8. Toiseen esitykseen Juhlaviikot on kutsunut myös 100 nykytanssin ekakertalaista.

Australian työskentelyviisumia tarvitaan, koska Kennethin ja Jensin yhteistyö jatkuu myös uuden teoksen parissa. Mercury nähdään Sydney Dance Companyssä 17.-28.11.2009.

Kenneth Kvarnström on paitsi Juhlaviikkojen tanssiohjelmiston taiteellinen neuvonantaja, myös taiteilijaprofessori ja Helsinki Dance Companyn tuleva pääkoreografi.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Tarina, jolla on onnellinen loppu

Kuva: Still-otos dokumenttielokuvasta L'Orchestra di Piazza Vittorio.
Intialainen Mohammed Bilal ihmettelee Rooman näyteikkunoita.


Katselin eilen illalla dokumenttielokuvan Huvila-telttaan saapuvasta italialaisesta orkesterista. L'Orchestra di Piazza Vittorio -niminen elokuva lämmittää vielä tänä aamunakin, kun nämä Suomen kesän lämpötilat eivät siihen pysty.

Orkesterin tarina on hieno ja innostava, ja orkesterin tyypit sellaisia, etten malta odottaa heidän tapaamistaan. Harmi kyllä kaksi elokuvassa seikkailevaa intialaista eivät enää ole bändissä - toisaalta tilalle on takuulla tullut yhtä valoisia henkilöitä. Pitäisi saada kaikilta videotervehdykset.

Bändin muusikot ovat kaikki Italiaan syystä tai toisesta saapuneita maahanmuuttajia. Osa jo hyvinkin kotonaan maassa ja osa vasta etsii paikkaansa, ja saa tukea ryhmältä. Soittimia ja harjoituspaikkoja haalitaan hyvässä yhteishengessä, ja samalla kamppaillaan arkisempien asioiden kanssa. Muuttuneet maahanmuuttolait antavat 24 tuntia poistua maasta, asuntona toimiva varastohalli käy pieneksi, vaimo ei tykkää miehen taiteilijaelämästä..

Tarinassa on toivoa ja iloa. Yhteisöllisyyttä ja lämpöä. Ihmiset voivat tehdä yhdessä kaikenlaista, vaikka ovatkin eri lähtökohdista eikä yhteistä kieltäkään välttämättä ole. Näinä aikoina, monien mielipiteiden ja ennakkoluulojen kärjistyessä ympärillä, on hyvä katsoa jotain tällaista.

At one point, when I saw the images that I had shot, I thought that perhaps it would be better to tell the stories of people who left their homelands to seek their fortune elsewhere, concentrating on the more dramatic aspects such as painful separations, sacrifices, denied rights, and racism. The stories that usually have a bad ending. It’s what everyone expects.

But I found myself witness to and participant of a story about immigration that, in spite of everything… has a happy ending, a very happy ending! And maybe – I told myself – in these times of unrest, it might be important to tell a story like the one of the Orchestra di Piazza Vittorio: a story with a happy ending. A true story.

Ohjaaja Agostino Ferrente

Leffan päähenkilöt ja musiikkia YouTubessa
New York Timesin artikkeli bändistä ja Italian maahanmuuttopolitiikasta

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka ei voi lopettaa hymyilemistä intialaisia muusikoita muistellessaan.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Juhlaviikkosanomia valmistellessa

Kuva: Johanna Iivanaisen galleria

Juhlaviikkosanomat ilmestyy Helsingin Sanomien välissä 3. elokuuta - ja lehteä kasataan parhaillaan.

Olen tänään perehtynyt muun muassa polyfonisten kuorojen maailmaan, son-musiikin perinteisiin ja muistellut Kylien Helsingin-konserttia. Ja turhautunut siihen, kuinka vähän kaikesta mielenkiintoisesta taustatiedosta pystynkään jutuissa jakamaan.

Tiesittekö, että salsa on kehittynyt kuubalaisen son-musiikin pohjalta? Ja että son on saanut alkunsa orjakaupan alkuaikoina, ja sisältää siksi afrikkalaisia vaikutteita. Tai että yksi sonin perussoittimista on guïro, paksuhkon putken muotoinen idiofoneihin kuuluva soitin?

Näissä tunnelmissa haluan jakaa Katri Helenan Katson sineen taivaan -biisin. Se tullaan kuulemaan Huvilassa keskiviikkona 19.8.2009. Kesädiiva-illan aloittaa Johanna Iivanainen, jota voi fiilistellä vaikka Myspacessä.

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka aikoo tuoda Katri Helenan keikalle myös äitinsä ja isänsä.