Tanssia, viuluja, kitaroita ja rajojen ylitystä

Toimiston äänet: brasilialaisen Seu Jorgen portugalinkieliset versiot David Bowien hiteistä. Tuovat valoa harmaampaankin päivään, kokeile vaikka YouTubesta.

Monet tuttavat hämmästyvät siitä, että olen festivaalitöissä vuoden ympäri - heistä tuntuu hämmentävältä, että kolmen viikon juhlahumu työllistää myös pimenevässä syksyssä ja talvikuukausina.

Työllistää todellakin. Omalla työlistallani komeilee parhaillaan muutamakin raportti ja suunnitelma, toimintakertomus, todistuksia & analyysejä, talousasioita, rekrytointeja ja tietenkin ensi vuoden aikataulutusta & suunnittelua. Pohdimme vuoden 2010 festivaaliohjelmiston julkistamispäivää, jonka pohjalta sitten alan työstää ohjelmaoppaan ja nettisivujen aikataulua. Alihankkijat pitää valjastaa töihin ja varmistaa, että kaikki on tammikuussa täydessä toimintavalmiudessa.

Niin ja kuuluuhan tähän vuodenaikaan myös kesäloma.

Pienen hengähdystauon jälkeen syksyyn kuuluu myös taiteen pariin uppoutuminen. Loppuviikon suositukseni ovat hieman Juhlaviikko-johdannaisia. Vuoden 2008 festivaalilla Aleksanterin teatterissa nähtiin Suomen ensi-ilta Tero Saarisen koreografiasta Next of Kin. Nyt loppuviikon ajan samassa paikassa on mahdollisuus nähdä Tero Saarinen tanssijana - Blue Lady (Revisited) on Saarisen tulkinta Carolyn Carsonin legendaarisesta koreografiasta. Tänne suuntaan torstaina!

Aleksanterin teatterista jatkan ravintola Bellyyn Klasariklubille, siellä festivaaliltammekin tuttu Meta4 ja ohjelmassa "Szymanowskin romanttista hehkua ja bulgarialaista folkkia Bartokin tapaan". Viimeksi kuulin Szymanowskia Juhlaviikoilla Kamarimusiikkia kaupungintalolla -sarjassa. Ympäristö ja seura tulevat torstaina olemaan toiset, hauska nähdä miten se vaikuttaa kokemukseen.

Perjantaina jatkan viulistien seuraamista. Ateneumin Tablo-ravintolassa on Picasso-musaklubi, jossa Jarmo Saari ja Laura Hynninen musisoivat Picasson hengessä. Vieraana on Meta4-viulisti Atte Kilpeläinen, jota kuultiin myös kaupungintalolla elokuussa.

Klasari vaihtuu viimeistään lauantaina norjalaiseen kitarointiin - Huvila-suosikkini Ane Brun palaa Helsinkiin ja menen Tavastialle fiilistelemään.

Sunnuntaina harrastan korttelikulttuuria omilla nurkillani ja köpöttelen huopatossuissa Taidehalliin tutustumaan Borders & Beyond -näyttelyyn. Voisinpa vaikka tähdätä olevani siellä klo 15, jolloin saisin vielä opastetun kierroksenkin. Viikon saa päättää YLE Teemalta nähtävä Kohtaamisten taide, jossa koreografit Dominique Hervieu ja José Montalvo pohtivat kulttuurien ja sukupolvien kohtaamista.

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka aikoo ehtiä myös pistää siirtolapuutarhahommat talviteloille ja perehtyä kirjakerhonsa seuraavaan kirjaan.

Hälsningar från Sydney

Det är märkligt att dansen får så lite utrymme i t.ex. media. Dansen som konstform är innovativ, nyskapande och ifrågasätter normer inom scenkonsten. Den samtida dansen står faktiskt ganska högt, oftast högre än t.ex. teatern när det gäller att ifrågasätta och utmana det som visas på scenerna.

Dansprogrammet under Festspelen var varierat och utmanande, folkligt och (om man så vill) smalt. Men ändå med ett vässat uttryck, gjorda av bl.a. mycket högt renomerade utövare. Jag tänker i synnerhet på Sidi Larbi Cherkaoui och Meg Stuart. Två mycket skilda föreställningar, men upphovsmännen/kvinnorna har en lång och synnerligen gedigen meritlista.

Under hela festspelsperioden skrev man om än det ena, än det andra, men väldigt lite om dansen och dess utövare. Jag blir fundersam. Hur skall vi lyckas komma igenom denna osynliga maktstruktur och barriär av personligt tyckande? När skall alla konstformer få lika villkor?

Jag applåderar Risto Nieminens intervju i Suomen Kuvalehti, men beklagar samtidigt att de flesta intog en defensiv hållning mot hans påståenden. Det finns saker som måste diskuteras, ifrågasättas, ältas om och om igen. Det är hälsosamt att ifrågasätta alla strukturer och isynnerhet maktstrukturer, det är tråkigt att idka ”navelskåderi”.

Vi måste bli bättre på att öppna upp våra egna ögon för nya intryck och uttryck, låt nästa år Festspel utmana oss igen.

Top 5 överraskningar på Fetspelen 2009:
- The Five Corners Quintet i Huvilatältet en torsdagkväll.
- Laurie Anderson på utsidan av Huvilatältet, innan konserten.
- Meg Stuart dansade tillsammans med Jani Nuutinen på Mokbabaren
- Tre unga munkar som repeterade sin egna version av hiphop, 3 timmar innan föreställningen Sutra började.
- Nästan 100 Ekakertalaista (förstagångare) på lördagens föreställning av Destruction Song

Kenneth Kvarnström, konstnärlig rådgivare för Festspelens dansrepertoar, som just nu är i Sydney och repeterar ett nytt verk för Sydney Dance Company och som träffade Kate Blanchett häromveckan och är på väntelistan för att se henne i "A Streetcar Named Desire". På väg till Melbourne för att se Sasha Waltz...

Syyslauluja

Ane Brun, kuva: Anders Widlund

”It´s the changing of the seasons…”

Ulkona sataa, ja yhä useammat illat kuluvat sohvalla villaan kääriytyneenä. Taustalla soi usein Ane Brun. Norjalaisen laulajan kappaleet sopivat syksyyn kuin hunaja teehen – suosittelen myös kaikkea neljää samanaikaisesti.

Brunin keikka Huvilassa kuului itselläni yksiin festarin kohokohdista. Lokakuun lopussa Ane nähdään jälleen Helsingissä – tällä kertaa Tavastian lavalla. On siis kammettava itsensä ylös ja ulos ainakin siksi aikaa, että käy kuuntelemassa kuinka biisit soivat klubiympäristössä. Marraskuun kulttuuripistoksen voi puolestaan saada Korjaamolta, jonne Ane Brunia Huvilassa lämmitellyt The Tallest Man on Earth saapuu 21.11.

Monen työkaverini mielestä Huvilan ehdoton piristysruiske oli Katri Helena. Kesädiivalta saa valohoitoa myös syksyllä: lämmön tuntee ainakin mielikuvissa, kun ympärillä soi Vasten auringon siltaa.

Jätän ehkä kuitenkin kumpparit kaappiin vielä hetkeksi. Hyväksytäänkö reippailuksi levyn vaihto? Seuraavan kerran viltin alla kuuntelen Scandinavian Music Groupin tuoretta kokoelmaa - ja muistelen Huvilan keikkaa, jolla ei vielä tarvittu kahta villapaitaa päällekkäin.

”Maa oli kylmä marraskuussa

se kiipesi kylkeä ylös silmiin

tarttui jalkoihin…”

Saara Oranen, Juhlaviikkojen tiedottaja, jonka mielestä syksyllä saa sanoa ei.