Isäksi tulemisesta - ja taiteesta

Isäksi tuleminen kaksitoista vuotta sitten on muuttanut kulttuurin kuluttamistani kahdella tavalla. Ensinnäkin, mahdollisuus katsoa kotona televisiota tai käydä elokuvissa on ajallisesti rajautunut pääasiassa lasten nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan (pidän tarinoista, joissa tapellaan ja naidaan paljon, tai ainakin huudetaan kovaan ääneen ja ryhdytään vastuuttomuuksiin). Toiseksi, olen oheisvahingonomaisesti alkanut kuluttaa suuren määrän lastenkulttuuria - kymmeniä ellei satoja tunteja elokuvia, jotka vaihtelevat laskelmoivasta skeidasta moderneihin mestariteoksiin, klassikoita, kirjoja, musiikkia, äänikirjoja ja kaikkea mahdollista.

Nyt vanhempi lapsista on muodostanut oman makunsa ja kiinnostunut hiphopista. Juhlaviikoilla esiintyy Grupo de Rua, ja kun menemme katsomaan sitä, olen vieraana kahdessa vieraassa maailmassa, tanssin ja hiphopin. Oppaanani on se, jota itse ennen opastin omien vanhojen suosikkieni pariin. Olen siinä välissä - tanssin, korkeataiteen, ja hiphopin, kevyen musiikin uuden tulokkaan välissä. Kiinnostavaa.








Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.