keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kanadasta, Afrikasta...

Flow takana, Juhlaviikot edessä. Staff Benda Bilili esiintyy Huvilassa 25.8. Kuva: Belle Kinoise

Maantieteellisyys saa musiikissa ajoittain turhankin vahvoja konnotaatioita. ”Musiikki kumpuaa yksilöistä, ei kansakunnista”, on jazzmuusikko Jan Garbarek osuvasti todennut. Silti on pakko huomioida Afrikan mantereelta ja Kanadasta tulleen poikkeuksellisen vahvaa soundia viime aikoina – ainakin jos viimeviikonloppuisen Flow Festivalin kokemuksia peilataan.

Afrikkalainen musiikki on tietenkin laaja käsite, jonka erinomaisuus ja monipuolisuus ei enää luuultavasti yllätä ketään. Mutta Kanada? Ohjaaja Michael Moore opetti meille, että siinä missä Detroitin tekno- ja soulmekassa ovet pidetään takalukon takalukossa, voi rajan toisella puolella Kanadassa kävellä naapurin etuovesta sisään jos siltä sattuu tuntumaan. Vastauksena ainakin hänen keräämänsä materiaalin perusteella oli lähinnä iloisen yllättynyt, nousevalla intonaatiolla varustettu ”hi?”.

Kanadassa on tietenkin tehty myös paljon upeaa musiikkia, mutta ensimmäisenä monille mieleen tulevat lähinnä pehmosuosikit Bryan Adams, Crash Test Dummies ja Avril Lavigne. Rajua, yllättävää? No ei ehkä. Pikemminkin musiikkia jota tehdään maassa, jossa etuovia ei tarvitse lukita.

Siksi on hienoa yllättyä positiivisesti. Sekä Cariboun että Owen Pallettin musiikin löytäminen on ollut vähintään yhtä hieno kokemus kuin Kanadan legendaarisimpien kiekkotähtien Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux’n edesottamusten seuraaminen kaukalossa. Itse asiassa joku tuntuu yhdistävän näitä kaikkia – tietynlainen hauras kauneus, kollegoitaan korkeamman tason herkkyys. En tiedä onko se kanadalaisuutta, tuskin.

Cariboun siirtäminen Flow’n päälavalle johtui Jónsin valitettavasta peruuntumisesta. Yhtye ei kuitenkaan tästä hätkähtänyt. Tiukasti lavan keskelle pakkautunut nelikko toimitti Suomen-debyytissään huumaavaa, vastustamattomalla energiallaan eteenpäin rynninyttä musiikkia joka kuulosti samanaikaisesti sekä indien että elektron tulevaisuudelta.

Entäs Owen Pallett sitten? Ainoastaan hintelänoloinen tietokonenörtti voisi tehdä musiikkia nimellä Final Fantasy, mutta omalla nimellä esiintyessäänkin Pallett ilmentää usein ”söpöydeksi” leimattua päättäväisen mieskauneuden ja ujon poikamaisuuden tuplastandardia. Tämän kanadalaisen nuoren miehen käsistä on tullut Heartland, eräs kimmeltävimmistä, loputtomimmista ja uskomattomimmista pop-levyistä aikoihin. Voimalan alkuillan konserttisalin täyteen pakannut Pallett soitti täydellistä musiikkia – omaperäistä, kaunista, herkkää, yllättävää, voimakasta, virtaviivaista. Kanadalaista.

Afrikasta oli sitten enemmänkin kohokohtia. Awesome Tapes From Africa -mies Brian Shimkowitz piiskasi Takapihan hurmokseen harvinaisuuksillaan, Konono N°1 sai Suvilahdessa aikaan letkajenkkailmiön ja Ballake Sissoko esitti festivaalin pysäyttävimpiin kuuluneen keikan. Suurin pommi tuli silti Lähi-Idästä ja Syyriasta. Omar Souleymanista on kehkeytynyt pikkuhitti ensin Iso-Roballa ja sen jälkeen myös muualla Suomessa, eikä turhaan. Miehen hypnoottinen groove oli ennakkoon ehdolla festareiden suurimmaksi yllätyshitiksi eikä Syyrian viiksiniekka totisesti pettänyt. Onneakin oli matkassa.

Kävi nimittäin niin että toinen Souleymanin nelihenkisen kokoonpanon käyttämistä syntetisaattoreista oli kastunut matkalla Suomeen ja siksi käyttökelvoton. Tämän huomaaminen juuri keikan alla oli miinoittaa koko homman, sillä korjaus oli mahdotonta, eikä korvaavaa laitetta ollut lähimailla. Onneksi artistihoustin neuvokkuus pelasti kaiken. Hän nimittäin keksi hälyttää paikalle Tomi ”Custom Drummer” Leppäsen, miehen joka kannutti Flow’ssa myös K-X-P:n ja Circlen kauas seuraaville tasoille. Minuutin yli virallisen alkamisajan paikalle hälyytetty Leppänen soitti hurmiossa pelkästään lavalla riekkuneen ”kuiskaajan” ohjeilla, täysin kylmiltään. Kyseinen temppu vaatii paitsi huikeaa korvaa ja sopeutumiskykyä, myös poikkeuksellista tyylitajua. Kyseessä onkin omissa muistiinpanoissani eräs koko Flow’n historian ehdottomista kohokohdista.

Flow'ssa välähdellyt Afrikka-teema jatkuu myös Juhlaviikoilla vahvana. Huvilassa 27. elokuuta esiintyvä The Very Best on tästä eräs hyvä esimerkki. Newyorkilaisen indien vaikutteet ovat musiikissa läsnä taustahäivähdyksenä, mutta lopputulema on koukuttavaa afropoppia puhtaimmillaan. Albumilla Warm Heart of Africa vierailee vähemmän sattumanvaraisesti Vampire Weekendin Ezra Koenig – mies, jonka yhtyeen voittokulku on osoittanut miten paljon länsimainen musiikki on velkaa afrikkalaisille juurilleen ja miten hienosti molempien puolien parhaimmisto voi tulla samanaikaisesti esiin. Samaa odotan The Very Bestiltä, joskin selkeämmällä afrokulmalla.

Staff Benda Bilili on toinen Juhlaviikkojen Afrikka-tärppi. Yhtyeen soittajat kärsivät poliosta, mutta siihen tarttuvat ainoastaan pintapuolin musiikkia tarkastelevat tahot. Rouhean melodinen ja kösinkosketeltavan väkevä musiikki saa kaiken mahdollisen kontekstin tuntumaan kovin toissijaiselta. Konono N°1 -diggarit, huomio!

Myös jazzfania hemmotellaan Juhlaviikoilla. Omaan kalenteriini piirtyvät vahvoilla kirjaimilla Viapori Jazzissa kuultavat Jukka Perkon aiheestakin puhkihehkutettu Plays Charlie Parker with Strings -konsertti (26.8.) sekä saksofonisti Mikko Innasen kohtaaminen legendaarisen Duke Ellingtonin kanssa (28.8.).

Tzäässmeininki alkaa jo sunnuntaina 22. elokuuta amerikkalaisyhtye The Bad Plusin esiintyyessä Huvilassa. Bändin monipuolisen vaikutteiden kirjon ei kannata antaa pelästyttää. Kyseessä ei ole rock-yleisöä kosiskeleva sillisalaatti, vaan ihan aito jazztapaus. Samaan kastiin nostan konsertin aloittavan Tokka-yhtyeen, yhden Suomi-jazzin ilahduttavan monista kruununjalokivistä.

Mitä tästä kaikesta jää käteen? Flow on takana, Juhlaviikot edessä. Musiikkikenttä on pirstaloituneempi ja mielenkiintoisempi kuin koskaan. Maailman paras musiikki voi tulla mistä vain, yht’äkkiä. Kolonialistinen termi ”maailmanmusiikki” joutaa romukoppaan, tämä kaikki on maailman musiikkia.

Matti Nives, Flow Festivalin tiedottaja, Jazzliiton tiedottaja, klubijärkkäri, DJ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti