perjantai 20. elokuuta 2010

Jani Toivola P.P.S.: Miks sä jätit mut?

Istun aamua ja nakutan konetta. Taustalla soi täysillä Lisa Nilsson. Enää tunteja ja pääsen kuuntelemaan yhtä maailman upeimmista, rehellisimmistä ja herkimmistä tulkitsijoista!

Nyt iPodissa soi biisi Vem... Tätä biisiä kuuntelin lähes tauotta kun 23 vuotiaana erosin suuresta ensi rakkaudestani. Sitä suurta nautintoa. kun sai vain rypeä ajatuksissaan ja maalailla mitä dramaattisempia kohtauksia entisen rakkaansa kanssa. Niistä filmeistä saisi ainakin kaksi kokopitkää elokuvaa. Tyylilaji ehdottomasti melodramaattinen musikaalielokuva. Sateisia katuja, dramaattisia balladeja ja lopussa näytön paikka: iso loistelias tanssikohtaus, jossa entinen kumppani saa kulla kunniansa ja mulla menee hyvin!

Nykyään filmit eivät ehkä ole enää niin dramaattisia, mutta välillä on oudolla tavalla kiva muistella mennyttä elämää, tuntea se aika hetken ohimolla ja onnitella itseään että kaikesta tähänastisesta on selvitty ja ehkä jopa menty eteenpäin.

Ensimmäinen suuri rakkauteni on tänään hyvä ystäväni.

Huvilan nurmelle edelleen malttamattomana jorausseuraa odottava




Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti