Perjantai-iltana korkattiin Huvila-teltan tämä kausi. Lavalle asteli ihana Lisa Nilsson. Illan aikana itkettiin, naurettiin ja tanssittiin aikuiseen makuun pehmeällä kädellä. Olin katsomassa konserttia parhaan ystäväni kanssa ja totesimme molemmat yhteen ääneen, että emme ole aikoihin nähneet yhtä sulavaliikkeistä ja läsnäolevaa artistia: jokainen lantion liike, käden ojennus, jokainen nuotti ja puheenparsi oli aitoa, rehellistä ja juurevaa.
Oma käsitykseni hänestä artistina laajeni. Naisella on uskomaton kyky tehdä itsestään hurttia huumoria: milloin oltiin stringbikini ostoksilla Ipanemassa ja milloin puhuttiin median kirjoituksista hänen new age -”hurahduksestaan” ja vertailusta Carola Hägvistiin. Toisessa hetkessä oltiin intiimisti hiljaa vain minä ja hän.
Lisan konsertissa toteutui ehkä parhaimmillaan se, mistä taiteessa mielestäni on kysymys; hän loi uskoa huomiseen, uskallusta päästää irti menneestä ja viisautta kantaa mukana loputonta halua puolustaa ihmisyyttä. meidän jokaisen yksilöllistä kauneutta ja oikeutta olla.
-soita äidille,mummolle,siskoille ja ystäville ja kerro että rakastat heitä
-muista että saatat kuolla huomenna joten ole tässä
-lopeta kaikki turha
-älä ota paineita vaan nauti oikeudestasi olla siinä missä olet
-sano “haista paska” hännystelijöille
Kiitos ja kumarrus, Lisa Nilsson!
Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.
Naulan kantaan Jani. Lisa elää ja hengittää loppuelämän mukana =)
VastaaPoista