Sain eilen mahtavan piristysruiskeen muuten kankeasti loman jälkeen alkaneelle viikolle, kun tajusin että täällä viikolla on paljon mitä odottaa! Tämä on sittenkin ehkä lempiaikaani vuodesta ja nimenomaan Helsingissä. Aurinkoisia päiviä ja viilenevän tummia iltoja, päivettyneen onnellisia ihmisiä, työ jota rakastan ja kulttuurielämyksiä kaupungin täydeltä. Ilonaihetta maanantaihin toivat erityisesti merkinnät kalenterissa. Tällä viikolla edessä on kauden ensimmäiset juhlaviikkoelämykset. Perjantaina Lisa Nilsson Huvila-teltassa ja sunnuntaina Stagella That Night Follows Day.
Lisa Nilsson on lohduttanut minua ensimmäisen kerran jo 12 vuotta sitten, kariutuneen ihmissuhteen jälkimainingeissa, ja That Night Follows Day -esitystä kohtaan on kovat ennakko-odotukset aihealueen sekä lukemani perusteella. Perjantaina saa itkeä onnesta tähänastista elämää ja hyviä muistoja, sunnuntaina tunteet pintaan nostaa lapsi ja ihmiselämän herkkyys. Tässä kohtaa on ehkä syytä painottaa, että minun näkökulmastani taiteen tuomat kyyneleet ovat aina raikkaita kyyneliä jotka puhdistavat ja antavat voimaa. Elämän biletystä kyynelillä.
Mahtavaa Juhlaviikkoa kaikille!
P.S. Perjantain ja sunnuntain kulttuurielämysten välissä ehditään lauantaina juhlistaa myös toisenlaista kulttuuritekoa. Silloin on luvassa Suomen ensimmäisen miesten kuntosalin avajaisbileet Helsingissä.
Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti