Nuorallatanssijaryhmä Les Colporteursin huikeasta Le fil sous la neige -esityksestä nähdään tänään Suomen ensi-ilta Suvilahdessa. Ryhmän kaksi suomalaistanssijaa kertovat tarinansa.
Sanja Kosonen:
Olen 29v. ja kotoisin Turusta. Olen asunut Ranskassa nyt jo 6 vuotta. Jäin sinne sirkuskoulun jälkeen töihin. Tässä ammatissa on saanut kiertää ympäriinsä Ranskaa ja Eurooppaa. Onhan se erilaista, ja samalla eurooppalaisen tuttua. Uuden sirkuksen näkökulmasta Ranska on edelläkävijä, taidetta tuetaan enemmän kuin missään muualla ja se näkyy tarjonnan monipuolisuudessa ja laadussa. Suomesta kaipaa eniten luontoa, ruisleipää, salmiakkia ja Fazerin sinistä! Saunaa jo vähemmän, kun ollaan kuljetettu jo ainakin 5 kiuasta Ranskaan. Kavereiden sirkusryhmä rakensi liikkuvan sauna-asuntovaunun! Meitä suomalaisia sirkustaiteilijoita alkaa olla täällä jo parikymmentä..
Sirkustaiteilija minusta tuli sattumien kautta. Lukioaikana etsin vahvasti sitä omaa ilmaisumuotoa: kokeilin tanssia, teatteria, musiikkia.. Aloitin Turun Sirkus Ry:n nuorisosirkuskerhossa sirkusharrastuksen ja tunsin löytäneeni oman juttuni, jossa yhdistyvät monet taiteen muodot. Lukion jälkeen päädyin Turun Taideakatemian sirkuslinjalle ja sielä Ranskan Centre National des Arts du Cirque (C.N.A.C.) -sirkuskorkeakouluun. En oikein koskaan tiennyt mikä minusta isona tulee, en koskaan ainakaan ajatellut nuorallatanssijan ammattia. Parin sirkusopiskeluvuoden jälkeen Turussa ymmärsin, että tätähän täytyy tehdä ihan tosissaan, jos haluaa leipänsä tienata!
Esitys on sirkushistorian ensimmäinen ainoastaan nuorallatanssille omistettu teos. Miltei kaikki meistä harjoittivat sitä ennen yksin, soolo-lajina. 7 nuoraa ja muiden kohtaaminen on avannut silmiä, ovia ja mahdollisuuksia, laajentanut sekä omaa että yleisön näkökulmaa lajista. Tekoprosessin aikana taisimme päivittäin oppia uutta, se oli uskomatonta! Esitys on haastava ja jaamme sen haasteen yhdessä. Työryhmä on tiivis; työmoraali pysyy korkeana, muiden kannustamana ja vapaa-aikaakin vietetään usein yhdessä. Asuntovaunujen kanssa kierrettäessä muodostamme oikeastaan pienen kyläyhteisön. Elämäntapa ja työ kulkevat käsi kädessä.
Ulla Tikka:
Olen alunperin tamperelainen, 32-V. Tällä hetkellä asun kuvankauniissa Sveitsissä, Zürichin lähellä. Hapanleipä maistuisi useamminkin kuin häpeällisen harvoilla Suomen kaynneillä.
Kuulin Les Colporteursin projektista kollegaltani ja päätin partnerini kanssa lähteä tutustumaan porukkaan. Muiden sirkusprojektien välissä lähdimme lomamielellä pariksi päiväksi etelä Ranskaan, josta löysimmekin lähes 30 nuorallatanssijaa ottamasta osaa kahden viikon ns. pääsykokeeseen. Vielä toisenkin rankkauksen jälkeen sitten kesällä 2006 kolmen kuukauden luovan työn ja hien päätöksenä oli „Le fil sous la neige“. Nyt yli 250 esityksen ja tuhansien nuorakilometrien jälkeen on mahtavaa että kiertueemme yltää Helsinkiin asti.
Ryhmäläisten treenimäärät ovat varsin henkilökohtaista, kiertueella ollessa harjoittelen n. 3 tuntia viitenä päivänä viikossa. Koko porukka on kulinaristeja, joten hyvän ruoan ja viinin ääressä vietämme usein iltamme. Jo kaksi vuotinen perinne hiihtolomasta Alpeilla pysynee ohjelmassa seuraavina vuosinakin.
Esityksessä erikoista nuorallatanssijalle on haaste unohtaa tasapaino ja antaa tilaa tunteille tekniikan ulkopuolelta elääkseen hetken yhä uudelleen, kertoakseen ja jakaakseen yleisön kanssa pienen hetken omasta elämästä 12 mm esiintymislavalla. Sirkustaiteilu on elämäntapa, naarmut säärissä sen hinta ja nuorallatanssi tunne vatsassa, josta en haluaisi jäädä paitsi.
Le fil sous la neige Suvilahdessa. Esityksiä 25.8.-4.9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti