Virva Talosen tanssityöpaja ekakertalaisille ja muille tanssista kiinnostuneille.Kuva Anna-Sofia Joro.
On eri asia istua pimeässä salissa katsomassa nykytanssia kuin veivata vartaloaan outoihin asentoihin tuntemattomien silmien alla.
Viime lauantaina Juhlaviikot kutsui lähes sata nykytanssin ekakertalaista katsomaan Kenneth Kvarnströmin tummanpuhuvan tanssiteoksen Destruction Song. Esityksen jälkeen hurmaava koreografi vielä kertoi teoksestaan niin, ettei kukaan varmasti pudonnut kärryiltä.
Parin päivän sulattelun jälkeen rohkeimmat ekakertalaiset (ja minä) kokoonnuimme Kaapelitehtaalle Uuden tanssin keskuksen Zodiakin tiloihin kokeilemaan nykytanssia. Meitä opetti Juhlaviikkojen tanssin tilausteoksen tekijä Virva Talonen.
Alussa jännitti. Seisoimme jäykkänä rivinä seinää vasten ja odotimme, mitä meidän "pitää" tehdä. Virva selitti ensimmäisen harjoituksen ja kysyi, onko kaikki selvää. Kukaan ei tainnut vastata, mutta pari minuuttia myöhemmin me kaikki jo ryömimme, hypimme ja juoksimme vailla estoja ympäri aurinkoista salia.
Ensin tutustuimme liikkeen kautta ympäröivään tilaan ja sitten toimme esiin omaa sisäistä tilaamme. Liike kumpusi yllättävän helposti jostain syvältä. Jotenkin vain tiesin, miten halusin käsien, jalkojen, pään ja pepun liikkuvan. Kuten kaikki muutkin. Jokainen kehitti oman pienen tarinansa, joka sitten tanssittiin pienissä ryhmissä muiden edessä. Ei jännittänyt yhtään!
Työpajan jälkeen joimme kahvit ja hehkutimme kokemusta. Yksi oli onnellinen löydettyään viimein tanssin, jossa ei tarvita rytmitajua, toinen kehui ekan kerran olevan vuoden parhaita kokemuksia. Kolmas, "tekniikan mies", ei ollut koskaan kokenut vastaavaa. Virvaa hämmästytti, kuinka upeasti kaikki olivat lähteneet mukaan. Ilmeisesti jokaisessa meissä elää pieni tanssi, joka vain odottaa ulospääsyä.
Anna-Sofia Joro, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka tanssii tänään Katri Helenan tahdissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti