Kuva Rimini ProtokollStagella alkaa ensi viikolla melkoinen vyörytys eurooppalaista uutta teatteria. Tämän vuoden kokonaisuudesta erottuu selvä virtaus, jota voisi kutsua dokumenttiteatteriksi tai vaikkapa todellisuusteatteriksi. Tämä teatterimuoto taitaa olla yhtä vanha kuin teatteri itse, mutta se tuli suosituksi joskus vuosikymmen sitten Englannissa. Nyt se tuntuu yhtäkkiä valloittaneen koko mantereen.
Dokumenttiteatterissa esitysten suhde todellisuuteen on välittömämpi kuin perinteiset näyttelijöiden tulkitsemat kirjoitetut näytelmät. Näytelmä pohjautuu oikeaan aineistoon, pöytäkirjoihin, haastatteluihin tai oikeasti elettyyn elämään.
Suomessa Leea Klemola kutsui Kokkola-esitystään dokumenttiteatteriksi, kun se perustui hänen Grönlannin matkalla keräämäänsä aineistoon: miehet heiluivat lavalla kolmisen tuntia alastomina ja aika lailla kännissä. Samoihin mittoihin päätyi muistaakseni myös Ylioppilasteatterin herkullisen pikkutarkka esitys Valtuusto, joka dokumentoi yhden kokonaisen kunnallisvaltuuston istunnon. Esitys sai aikaan pientä väreilyä katsojissa ja joissakin kriitikoissa. Kovin hurjiin tuloksiin ei teatteri näillä konsensuksen leveysasteilla ole paljastuksillaan yltänyt.
Prahalainen Tomorrow There Will Be... on sen sijaan hurja esitys, jota voisi kutsua dokumenttioopperaksi. Keskustelun avaajana on tässä ollut Tsekkien Kansallisteatterin alaisuudessa toimiva ooppera, joka tarttui vasta julkistettuihin oikeuden pöytäkirjoihin. Tuloksena on 84-vuotiaan oopperadiivan ja kahden tyttökuoron kilpalaulanta, joka paljastaa säe säkeeltä asiakirjan toisensa perään salaisista oikeudenkäynnistä. Prahalaista älymystöä hiljennettiin kirjaimellisesti kuoliaaksi. Samalla teos osallistuu Tsekkien käynnissä olevaan itsetutkiskeluun: mitä tuli tehtyä…
Belarus Free Theatren esitykset eivät yhtä lailla ole valtion suojeluksessa, aivan päinvastoin. Näytelmiä esitetään pääosin eri puolilla Eurooppaa, joskus harvoin myös minskiläisissä kerrostaloasunnoissa tai kellareissa. Esitykset kertovat tarinoita sikäläisestä todellisuudesta, joissa rakkaus ja rakkaiden katoamiset vuorottelevat. Jokin esityksissä osuu ja uppoaa: ryhmän jäsenet ovat vuoronperään istuneet valko-venäläisessä tutkintavankeudessa. Hiukan ironisesti voisi sanoa, että ainakin Valko-Venäjän poliisi tuntuu uskovan teatterin voimaan.
Sama vika Egyptissä? Rimini Protokoll -ryhmästä tunnetun Stefan Kaegin esitys Muezzineista, työnsä menettävien kairolaisisten rukouskutsujien elämästä sai melkoisen huomion ensi-illassaan Berliinissä vuoden alussa, kun valtakunnalliset lehdet tekivät siitä kokosivun juttuja. Ilmeisesti Kairossa jutut luettiin tarkkaan, ja paikallinen uskontoministeriö käynnisti polveilevan selvitystyönsä. Uskontoministeri on monikansallisen keskustelun jälkeen nyt virallisesti hyväksynyt esityksen. Dokumenttiteatterin esityksen kaikinpuoliseksi varmentamiseksi ministeriön korkea-arvoinen virkamies saapuukin Helsinkiin dokumentoimaan näytökset.
Ehkä pitäisi itsekin dokumentoida elämää viiden kairolaisen muezzinin, parinkymmenen minskiläisen toisinajattelijan, neljänkymmenen prahalaisen kuorotytön ja muutaman tuhannen helsinkiläisen katsojan keskellä Korjaamolla.
Tomorrow There Will Be... Stagella 29.-30.8. Belarus Free Theatren Discover Love Stagella 28. ja 30.8. Belarus Free Theatren Zone of Silence Stagella 29.-30.8. New York Timesin artikkeli aiheesta
Stefan Kaegin Radio Muezzin Stagella 19.-20.8.
Raoul Grünstein, Korjaamon ja Korjaamo Teatterin toimitusjohtaja, joka viettänee myös syntymäpäiviään Stage-festivaalin merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti