perjantai 21. elokuuta 2009

Kairo 4:45: kaupunki herää rukoukseen

Radio Muezzin
Kuva Rimini Protokoll

Tuntuuko joskus siltä että valtajulkisuus on toisesta todellisuudesta – kauniimmasta, tasa-arvoisemmasta ja ristiriidattomammasta? Et ole yksin. Marginaaliin jää epäsopu, paradoksi ja otsaluun päällä lepäävä tyytymätön ryppy. Oletko kyllästynyt geneerisiin valmiiksi pureskeltuihin elämän malleihin ja tasapäistämisen logiikkaan? Hyvä, niin minäkin. Tehokasta, standardisoitua ja taloudellista? Ei kiitos, kuulisin mielelläni välistä jotain muuta.

Dokumenttiteatteri kertoo meille jotain tästä elämästä. Rimini Protokoll -ryhmän esityksessä neljä rukouskutsujaa tarjoaa yleisölle vilkaisun henkilökohtaiseen arkeen. Kurkistusreikää kehystävät muezzinien lapsuudenkuvat, kotiseutu, aviosääty ja työvälineet. Jotain varsin todellista ja konkreettia. Kertomus kulkee eteenpäin eritaustaisten miesten omia polkuja, onnettomuuksia, suruja ja iloja – katsomoon tulvahtaa omituinen palaneen käry kun suolakurkku saa osansa 11 000 kW oikosulun demonstraatiosta. Todellisuusteatteri tekee saman kuin dokumenttielokuva, kehystää näkymän todellisuuteen, kuvailee sen ja jättää suoran kannanoton katsojan tehtäväksi. Sen, miltä tuntuu, saat selvittää itse.

Uskontopoliittisesti arka aihe sai ontuvan lähdön, tähän mennessä esitys on virallisesti hyväksytty. Suomessa rukouskutsun ilmoille kajauttaminen julkisesti on kielletty, silti täälläkin rukoillaan viidesti päivässä. Suuri osa islamin arjesta jää näkemättä niiltä, jotka eivät kuulu uskonnonharjoittajien piiriin. Vielä päivä esityksen jälkeenkin jään miettimään, minkälaiset yhteiskunnalliset rakenteet arkea ohjaavat ja miksi profeetta Mohammad ei koskaan pyytänyt naista suorittamaan rukouskutsua.

Radio Muezzin nähtiin Helsingin juhlaviikkojen ja Korjaamo Teatterin Stage-festivaalilla 19.-20.8.2009.

Sara Seppänen, Juhlaviikkojen fani, jonka korvat höröttävät nyt kohti sekasointuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti