Blogikirjoittaminen on välineenä aika uusi ja tyylinä
teknisyytensä takia kieltämättä vähän etäinen.
Vaikutelmaa voi pehmentää lähettämällä tekstinsä Juhlaviikkojen toimistolle
vanhana kunnon telefaksina, kuten kapellimestari John Storgårds.
teknisyytensä takia kieltämättä vähän etäinen.
Vaikutelmaa voi pehmentää lähettämällä tekstinsä Juhlaviikkojen toimistolle
vanhana kunnon telefaksina, kuten kapellimestari John Storgårds.
On hienoa, että Robert Schumann saa paljon huomiota maailmalla tänä vuonna, hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlintojen myötä. Totta puhuen Schumann tarvitsee tällaista juhlavuosifokusointia, enemmän kuin esimerkiksi Chopin tai Mahler, joiden vastaavanlaisia syntymäpäiviä nyt tänä vuonna musiikkimaailmassa myös vietetään. Tätä mieltä voi olla siksi että nimen omaan Schumannin tuotannon tuntemisessa ja esittämisessä edelleen löytyy niin selkeitä aukkoja. Varsinkin myöhäistuotanto on ollut harmittavan suuressa pimennossa, Clara Schumannin (joka tähän tilanteeseen ennen kaikkea vaikutti) ajoilta tähän päivään asti.
Suomessakin moni myöhäiskauden teos on saanut ensiesityksensä vasta nyt, viime vuosina, esimerkiksi Genoveva-ooppera (konserttiversiona; näyttämöllisesti sitä ei edelleenkään ole meillä nähty), Requiem, Faust-szenen (kokonaisuudessaan), oratorio Der Rose Pilgerfahrt, kolmas viulusonaatti, jne. jne.
Myös Helsingin juhlaviikoilla nyt esitettävä Messu op. 147 on äärimmäisen harvoin kuultu myöhäisteos jonka suurella ilolla, hienojen yhteistyökumppanien kanssa, pääsen näin täälläkin esittämään, toivottavasti suurelle yleisölle. Mielestäni kyseessä on liikuttava mestariteos jossa säveltäjä, kuten samoihin aikoihin syntyneessä Requiemissäänkin, luo aivan oman, tumman, syvällisen sävymaailmansa, suhteellisen yksinkertaisin perusottein. Kuoron osuus on iso, keskeinen ja haastava, pienet solistitehtävät intiimejä ja tuokiollisia, ja orkesterin roolina on tarkalla tavalla värittää ja viedä.
Olen varma että tämän Messun kuuleminen Helsingin juhlaviikoilla 25. elokuuta voi monelle (varsinkin sen ensimmäistä kertaa kuulevalle) olla mieleenpainuva ja rikastuttava, herkällä tavalla järisyttävä kokemus.
John Storgårds, Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari
John Storgårds & Helsingin kaupunginorkesteri: Schumann & Zender
Finlandia-talolla 25.8.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti