Saharaa ja sukkanauhoja

Hetkittäin toivon, että olisi jo elokuu ja Juhlaviikot. Ollaan kuitenkin järkeviä ja nautitaan tästä lyhyestä hehkuvasta suvesta ensin antaumuksella ja virittäydytään sitten pikkuhiljaa Juhlaviikkojen tunnelmaan. Festivaali on vähän niin kuin myöhäiset kesähäät: vielä viimeinen mahdollisuus hyvässä seurassa fiilistellä parasta aikaa rakkaassa kotimaassamme.

Kohta on juhannus. Perinteisesti suuntaamme ystäväporukalla mökille juhannuksen viettoon. En ole varma omasta suhteestani juhannukseen sinällään, mutta paras hetki on aina se kun auto on ahdettu täyteen mökkivaatteita (ja tietysti yksi juhlavaate kaiken varalta mukana, jos yllättävä kutsu tulee kesken mökkiviikonlopun) ja aivan liian paljon suolaista ja makeaa ruokaa. Kaikki istuu autossa ja maantie kutsuu. Seuraavat 4 tuntia edessä on vaihtuvia maalaismaisemia ja eriskummallinen kokoelma autossa istuvien ihmisten musiikkia. Jukeboxiin saavat kaikki vaikuttaa, ja vaikka yleensä autossa istuvien musiikkimaut ovat kovinkin eriäviä, niin juhannusautossa kaikkien musiikkitoiveita värittää aina jonkinlainen suominostalgia, vanha tai moderni. Se osa suomalaista musiikkia, jota on täysin hyödytöntä yrittää kuvailla kenellekkään ulkomaalaiselle ystävälle. Tietty laahaava kaiho, mutta samaan aikaan uskomaton vapauden tunne, äärettömyys ja luonnonläheisyys. Fiilikset vaihtelevat biisistä toiseen ja sydämessä on suuri riemu siitä, että kesää on vielä onneksi jäljellä!

Itse aion toki tuoda oman korteni kekoon, kun juhannuksen jukeboxia rakennetaan. Ehdottomasti kokoelmaan kuuluu Anna Puun uusi Sahara-levy sekä Chisun uusin. Kaksi ihanaa uudehkoa artistia suomalaisessa musiikissa. Kaksi itsenäistä, omat rajansa määrittävää naista, joilla on munaa ja herkkyyttä.

Juhannuksena alkaa siis myös virittäytyminen näiden kahden hurmaavan naisen yhteiskonserttiin Huvila-teltassa. Odotan enemmän kuin mielenkiinnolla mitä yhdistelmästä syntyy. Minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä molempien naisien kanssa, ja ihaillen olen katsellut heidän karismaansa ja yhteyttä yleisöön. Karismaa, joka kumpuaa nöyryydestä ja siitä että ihminen on juuri oikeassa paikassa. Olen seurannut lavan edessä, kun Chisu astuu lavalle piukassa pikkumustassa, elämää korkeammissa koroissa ja sukkanauhoissa ja ottaa satapäisen, pelkästään naisista koostuvan yleisön täysin pauloihinsa. Yleisön, jonka koostumus olisi voinut saada aikaan myös täysin päinvastaisen energian.

Fiilistellään siis tätä ihanaa kesää ja kasataan autoon hyvä jukeboxi. Elokuu kyllä tulee aikanaan…sitten viritetään sukkanauhat ääriasentoon ja tanssitaan niin että suu on kaiken jorauksen jälkeen pelkkää saharaa.

Huvilan nurmelle jo malttamattomana jorausseuraa odottava





Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.