Leffan asema Juhlaviikoilla on aina ollut hieman epäselvä. Kuinka paljon sitä on ja miksi? Miten leffat kytkeytyvät Juhlaviikkojen kokonaistarinaan tai väittämään?Oma pohdintansa tietenkin nousee siitä, mikä on kokonaisväittämä, vai onko sellaista. Tarvitseeko kulttuurilla nimenomaan viestittää jotain tiettyä näkökulmaa (tai ainakaan mitään sen täsmällisempää kuin että taide kuuluu kaikille)? Kulttuurihan on itseisarvoista. Sitä voi tarjota ylenpalttisesti ilman selityksiä tai perusteluja, kuin viinaa ryyppyjengissä. Mitä enemmän - sen parempi.
Leffan erityisongelma Helsingissä on esityspaikat, joita ei ole liikaa. Hyvä teatteriesitys toimii kapisemmassakin salissa, leffalle kuvan ja äänen laatu on keskeinen asia.
Kaksi hyvää festivaalia on ajallisesti sekä maantieteellisesti hyvin lähellä, Espoo Ciné ja Rakkautta ja anarkiaa. Jo tästä syystä esitettävien filmien saaminen voi olla haasteellista. Maailmassa on lukematon määrä erilaisia leffafestivaaleja ja taistelu elokuvista voi joskus käydä kovaksikin. Parhaita on vaikea saada, jos festivaalin elokuvaosastolla ei ole pitkää ja tunnustettua historiaa.
Juhlaviikoilla esitetään osana Luchino Viscontin retrospektiivia myös klassikko Kuolema Venetsiassa. Kuva: KAVA
Olisi silti hienoa, mikäli nämä haasteet voitaisiin voittaa. Isoja ulkoilmanäytöksiä, yllättäviä kytkentöjä The Väittämään ja oivaltavia harvinaisuuksia, joiden nimetkin ohjelmassa saavat kulmakarvat kohoamaan - wow!
Kun kulttuurilla mässäillään niin otetaan joka lajia.
Juhlaviikkojen elokuvatarjonta löytyy täältä. Ohjelmistossa mm. dokumentteja, koko perheen komediaa, klassikkoja, ilmaisnäytöksiä ja retrospektiiveja.
Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti