Herra Hulot kääntää maailmaa ylösalaisin

Vaikka nimi ”Riemuloma Rivieralla” antaa väärän käsityksen Jacques Tatin (1907-82) elokuvasta ”Les Vacances de M. Hulot” (1953), helteinen heinäkuu luo silti oivat puitteet omistaa hetki elokuvalle, jossa legendaarinen herra Hulot viettää kesää Atlantin rannalla Normandiassa. Piippu suussa askeltava, hyväntahtoinen ja vaitelias herra Hulot on eittämättä 1900-luvun elokuvataiteen suuria muukalaisia. Minua hänen ”seikkailunsa” ovat koskettaneet teinielokuvakerholaisesta alkaen. Aionkin olla paikalla, kun ”Riemuloman” viime vuonna restauroitu kopio esitetään elokuisessa juhlanäytöksessä Bio Rexissä.

Juuri nyt kuitenkin mietin, miksi herra Hulot koskettaa! Lähtökohtaistahan on, että Tatin taitavasti näyttelemä monsieur erottautuu hiekkarantojen hotelleissa lomailevan keskiluokan joukosta outona ja koomisena hahmona, porvarillisen tapakulttuurin toisintekijänä. Sen merkkejä ovat lytyssä oleva huopahattu, iso musta sateenvarjo tai ränsistynyt auto. Nyt tiedämme senkin, että ”Riemuloma Rivieralla” -elokuvassa on idullaan modernistisen elämäntavan kritiikki, joka voimistuu Tatin myöhemmissä elokuvissa.

Asioita voi tarkastella niin monesta näkökulmasta ja kritiikkiä esittää eri tavoilla. Ehkä Tatin elokuvissa koskettaa se, miten hienovaraisen sydämellisesti herra Hulot kääntää teknologisoituvaa maailmaa ylösalaisin. Ilkeys, kauna ja kateus puuttuvat. Hymyilen kuitenkin mielessäni kuvitellen, että ”Riemuloma Rivieran” rautatieasemakohtausta voisi tänään katsoa vaikkapa alati kompastelevan VR:n vertauskuvana.

Jacques Tati: Riemuloma Rivieralla

Kaivopuiston rantatielle ja Töölönlahdelle kesän ajaksi levittäytyneet ”uimakopit” ennakoivat loppukesän Tati-juhlaviikkoja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston KAVAn elokuvateatteri Orionissa ja Postimuseossa. Tati-tapahtumat ovat samalla osa Helsingissä järjestettävää ranskalaista syksyä, jonka ohjelmisto limittyy osin Helsingin juhlaviikoille. Siihen yhteyteen sopivat erinomaisesti sirkusvierailut, nyt ohjelmistossa on muun muassa ranskalaisryhmän nuorallatanssia.

Eräänlaista akrobaattista nuorallatanssia ovat Tatin elokuvatkin, joista ”Riemuloman” lisäksi nähdään muun muassa ”Lystikäs kirjeenkantaja”, ”Enoni on toista maata”, ”Playtime” ja ”Traffic”.





taidekriitikko, jota nykytaiteen lisäksi kiinnostaa maailmanmusiikki, kirjat, elokuvat, tanssi, teatteri, sirkus…


Kuva: Tomas Kolehmainen

Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.