Sille täpinälle ei ole vertoja. Tungeksivien katsojien puheensorina, kiihtyneen odottava tunnelma, paikkojen etsiskelyä, muutaman tuttavan tervehtimistä. Ja sitten hiljaisuus tihkuu katsomoon, katseet hakeutuvat estradille ja valot alkavat himmetä. Penkki vavahtelee sydämen jyskytyksestä. Se virinä ja kihelmöinti - sen entisaikain perhelääkäri sijoittaisi hermoihin. Kuume lämmittää hermot, nuo ihmeelliset sondit, joiden tohtori aavistelisi vastaanottavan tuotapikaa alkavan esityksen aiheuttamaa ihmeellistä kiihtymystä.
Miten tuota odotuksen kiihtymystä kutsuisi ja kuvailisi? Se täytyy itse tuntea ja kokea. Jos hetkenkään vertaa pohtii, onko täpinä vielä tallella, vieläkö siihen kykenee, niin vastapaljastettu festivaaliohjelma kyllä todistaa. Ahneus iskee jo nyt keväällä. Carl Knifin Hologram Walls -tanssiteos, kernaasti kyllä. Grzegorz Jarzynan No matter how hard we tried, kovin mielellään. Andrey Moguchyn The Gardeners, tervetuloa vaan. Gnab Collectiven The Best of YouTube, allakassa on. Vladimir Jurowski & London Philharmonic Orchestra, kuulolla ollaan. Kamarimusiikkia kaupungintalolla, kiitos viimeisestä ja taas nähdään. Chisu & Anna Puu, no haloo tietenkin. Jälleen soittaa Dallapé, ehdottomasti (jollei tarvi tanssia). Icelandic Love Corporation: TIGHT – jollei tarvitse loppukesällä vulkaanituhkan takia huudahtaa ÄSH.
Jos on vähänkään sellainen olo, että on aloittanut 2010-luvun antamalla itsestään jotakin jollekin, loppukesällä saa ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja päästä itse ottamaan vastaan, kauhomaan, heräämään eloon. Koska olet sen arvoinen, huokaa nainen televisiossa. Huokailkoon, loppukesällä on parempaa tekemistä – tuolla ulkona. Ensin siivu Helsingin kesäistä katua, sitten kohti sitä täpinää.
taiteiden fani ja faniudestaan onnellinen.
Kuva: Tammi / Ville Palonen
Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Anna Kortelainen, Jani Toivola, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti