288 000 kävijää, ja vähintään yhtä monta muistoa

Gottberg-Kåhre Project. Kuva Jussi Tiainen.
Tänne menen vielä uudestaan rauhoittumaan. Avoinna 2.11. asti.

Klikkasin juuri sähköpostin lähetä-nappia ja pistin maailmalle tiedotteen, jossa kerrottiin Juhlaviikkojen ylittäneen kävijätavoitteensa tänä vuonna.

Kävijöitä oli kaikkiaan huikeat 288 000, joista maksullisiin tapahtumiin osallistui 92 000 ja ilmaistapahtumiin 196 000. Ne ovat oikeasti ihan hurjan isoja lukuja. Ja on hankala käsittää, että jokaisen luvun takana on oikeasti joku, joka on kokenut jotakin ihan omalla tavallaan.

Parhaita hetkiä itselle festivaalin aikana ovat lämpiöissä vietetyt hetket. Ennen ja jälkeen esitysten, ja väliajalla. Silloin voi ajautua keskusteluun kävijöiden kanssa ja kuulostella tuntemuksia. Tai sitten vain ihan röyhkeästi salakuunnella.

Se, että on kuullut jonkun liikuttuneen tai ärsyyntyneen tai löytäneen jotakin uutta, on parasta mitä festivaalityöläinen voi saada. Kollegani Saara kerää parhaillaan muistoja tämän vuoden Juhlaviikoilta, niiden lukeminen tulee antamaan voimia tuleviin viikkoihin kun on taas vaikea sopeutua normaaliin päivärytmiin.

Oma TOP 3 vuodelta 2009 tuntuu nyt tältä:
- Ensemble Intercontemporainin Finlandia-talon konsertin ensimmäinen osa, jolloin kuultiin Robinin Art of Metal III ja Francesconin Etymo. Olin aivan hurjan väsynyt ja istuin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin aloillani puoli tuntia ilman häiriötä. Art of Metal III:ssa pulputtanut ja kolissut kontrabassoklarinetti etenkin vei toiseen todellisuuteen.
- Ane Brun Huvilassa. Kun keväällä kuulin Anen tulosta Huvilaan, taisin vähän kiljua riemusta. Ihana artisti, jonka musiikin arvasin toimivan teltassa loistavasti. Ja niinhän se teki. Big in Japan vain jäi puuttumaan...
- Kinopiha, ja etenkin Wim Wendersin Berliinin taivaan alla. Istuin toimistolla ja katselin leffaa työhuoneen ikkunasta. Lasipalatsin sisäpiha huokui nostalgiaa, lämpöä ja ehkä vähän romantiikkaakin.

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka eilen tutustui siirtolapuutarhaansa kuukauden tauon jälkeen - nyt tarvitaan sirppiä, viikatetta ja ehkä macheteakin.