Kiovan korvahiipat

Ukrainalaiset rumpushamaanittaret kuulostavat hieman indie-dokkarin apurahahakemukselta, mutta jos kerran kyseessä on Kimmo Pohjosen löytö ja suositus, niin… Tuskin kovin moni meistä Huvila-teltassa vartoen istuksijoista oli ollut koskaan Kiovassa tai Kazanissa ukrainalaisen Dakha Brakhan keikalla, mutta ilmassa oli luottavaista uumoilua.

Mutta suunnilleen viiden tahdin jälkeen oli selvää, että kyseessä ei ollut vain jokin kohteliaasti kiinnostava tapaus, vaan vimmaisen hauska ja vangitsevan taidokas kvartetti. Jo esiintymisasut, (naisten paljettikimaltavat morsiusasuntapaiset ja karvahiipat sekä partasuukaiffarin halatti) viestittivät että nämä artistit eivät ota itseään liian vakavasti. Mutta mikään pellehyppykään ei todellakaan ollut kyseessä, vaan helskutin vaikuttava slaavilainen draama höystettynä hilpeällä ironialla. Kielellisesti me yleisössä olimme täysin pihalla, mutta silti instrumenttien ja moniäänisen lauluharmonian tuloksena oli suorastaan visuaalinen tai elokuvallisen kertova vaikutelma. Ja mitä ukrainan kieleen tulee, niin kurkkasin netistä, miten bändin nimi kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla. Ja vähän niin kuin arvasinkin, sen voisi ihan näpsäkästi translitteroida suomeksi ”Daha Braha”, koska emme tarvitse k-kirjainta Tšehovinkaan h-kirjaimen eteen toisin kuin angloamerikkalaiset. Tulisi nimittäin lausuttua kvartetin nimi oikein, pehmeästi h-kirjaimilla huokaillen.

Joskus musiikin luonnehtiminen shamanistiseksi tarkoittaa käytännössä puuroutuvaa monotoniaa, pitkäveteistä junnaavaa improvisointia ad infinitum tai Kaustis-heavyusereiden inside-juttuja. Nyt oli toisin, vaikka alkuvoima ja shamanismi kvartettiin liitetäänkin. Dakha Brakhan musiikki oli suoraan aisteja puhuttelevaa, ihailtavan puhtaasti sekapäisen omalaatuista, melodista ja hivelevän kaunista ja välittömästi iholle käyvää. Ja lopun Pohjos-Kluster-Dakha Brakha-”yhtyminen” (käyttääkseni Pohjosen ilmaisua) oli ihan oikeasti hurmoksellista. Teltta pullisteli, kun yleisö rummutti takaisin, sillä eteläiset karvahiipat todella tavoittivat ja valloittivat pohjoiset mököttäjät. Juhlaviikkojen ”Altistu uudelle”-kehotus toteutui ihan nappiin.






Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.