Syksyn ensimmäinen viikonloppu olisi sujunut täysin Gustav Mahlerin ja kuoleman pohdiskelun merkeissä, ellei väliin olisi osunut teemana lupaus itse elämästä, erään pienen pojan kaksivuotisjuhlat.
Kuolemaa tehtiin jo lauantaina Lucino Viscontin kulttielokuvassa, jonka loputtua eräs katsoja puhkui pettymystään. ”Ei Mahler kuollut Venetsiassa, niin kuin tässä elokuvassa väitetään. Miksi taide saa vääristellä totuutta!”, hän puuskahti. Viscontin elokuva ”Kuolema Venetsiassa” (1971) on lähes 40-vuotias ja suututtaa yhä! Olen nähnyt sen monta kertaa, mutta adrenaliini ei noussut nyt. Se tuntui niin pitkäveteiseltä ja hidastempoiselta, että nukutti. Mutta Mahleriinhan siinä viitataan: hänen viidennen sinfoniansa sävelet soivat taustalla, kun brittinäyttelijä Dirk Bogarde esittää koleraan kuolevaa, elämänsä viime hetkilläkin esteettisten kysymysten kanssa painiskelevaa säveltäjä Gustav von Aschenbachia. Elokuva kuitenkin perustuu Thomas Mannin novelliin ja on sanottu, että päähenkilö on oikeastaan kirjailija Mannin omakuva. Se taiteen totuudellisuudesta.
Eräälle aikakaudelle ja elämäntavalle jätetään jäähyväisiä. Taidekäsitykset muuttuvat. Puitteet tarjoaa laguunien ja palatsien Venetsia, jota moni taiteilija on rakastanut ja jossa niin moni on kuollut.
Jäähyväisiä jätettiin myös Kansallisteatterissa koetussa belgialaisen Anna Teresia de Keersmaekerin ja ranskalaisen Jérôme Balin koreografiassa ”3Abschied”, jonka musiikkina on kuulas, mysteerien täyttämä viimeinen osa Mahlerin sävellyksestä ”Das Lied von der Erde”, laulu maasta. ”3Abschied” on nykytaiteilijoiden hämmentävä tulkinta, tanssi-, konsertti- tai performanssiesitys, jossa lavalla on yhden tanssijan, koreografi de Keersmaekerin lisäksi, livenä soittava kamariorkesteri solisteineen.
Jätettiin siis useita jäähyväisiä ja monta taiteilijaa, monta ihmistä, sai pohtia suhdettaan kuolemaan. Lähtökohtana oli Anna Teresa de Keersmaekerin halu tehdä koreografia musiikkiin, jonka teksti perustuu Hans Bethgen kiinalaisen tradition mukaan kirjoittamaan runoon ”Hyvästijättö” (suom. Juha Siltanen). Jotain hyvin henkilökohtaista on esityksessä, jonka äärellä katsojat pääsevät seuraamaan Mahlerin musiikin tanssija-koreografissa herättämää prosessia, eikä se etene täysin huumoritta eikä kitkatta. Ei elämäkään ole kitkatonta. Tarvitaan ’ulkopuolinen’, katsomosta lavalle nouseva ihminen, esityksen toinen koreografi Bel. Hän virittää de Keersmaekerin, Mahlerin musiikin ja kuoleman välistä vuoropuhelua sekä kääntää näistä osatekijöistä rakentuvaa sommitelmaa asentoon, josta esityksen melankolinen tematiikkaa näkyy selvemmin, rujommin.
Vai näemmekö me maan tilasta huolestuneet ihmiset runon vuorille? Kiinnostavan esityksen jälkeinen tunne oli hämmennys. Pieniä olemme Mahlerin musiikin edessä, vielä vähäisempiä kohdatessamme kuoleman.
Jäähyväisiä jätän minäkin, blogikriitikko, nyt Helsingin juhlaviikoille 2010. Kausi on ollut haastava. Harvinaisen monia elämyksiä olen kokenut, monia pääasiassa upeita teoksia kuullut ja nähnyt, myös klassista musiikkia, teatteria ja sirkusta. Välillä toivoin, että festivaalikausi levittäytyisi pitemmälle ajalle, että ehtisi nähdä, kokea ja kuulla enemmän, rauhassa, ja vielä marraskuussakin…
Kaikesta koetusta on vaikea laatia Top3 -listaa tekemättä vääryyttä hienoille elämyksille, esityksille ja teoksille, jotka eivät ole mukana tässä. Seuraava olkoon kriitikon listani, kaikesta huolimatta.
1. Kimmo Pohjonen Kluster&Dakha Brakha Huvilassa (”riemastuttava konsertti, huikeaa yhteismusisointia”). 2.Mayra Andrade Huvilassa (”laulaja ja soittajat puhalsivat lämpimät tuulet etelästä: obrigado!”) 3. Helsingin Taidehallin Isaac Julien -näyttely (”huikea elokuvainstallaatio lomittuu tilaan ja katsojan ruumiilliseen kokemukseen”), joka jatkuu vielä yli kuukauden.
Juhlaviikot pohtii tänä vuonna eri tapoja suhtautua taiteeseen. Mikä on sinun taidesuhteesi? Oletko taiteen kokijana esimerkiksi skeptikko, kriitikko, bilettäjä vai taidefani? Jani Toivola, Anna Kortelainen, Aleksi Bardy ja Marja-Terttu Kivirinta kirjoittavat festariblogissa omasta suhtautumisestaan taiteeseen ja Juhlaviikko-tunnelmistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti