Huominen on tänään. Tomorrow There Will Be.. vihdoin Stagella.

Kuva National Theatre - Opera, Prague

Prahan kansallisooppera on juuri saapunut Helsinkiin neljänkymmenen esiintyjän voimin.

Viikonlopun esityksiin on valmistauduttu mm. cembaloin, marimboin ja kahden tyttökuoron eväin. Teos Tommorrow There Will Be… syntyi kuitenkin, kun kansallisoopperan ohjaaja Jiří Nekvasil mietti mitä tarjota 84-vuotiaalle oopperalegenda Soňa Červenálle saadakseen tämän vielä kerran loistamaan lavalle.

Hylättyään yhden ilmeisen vaihtoehdon toisen jälkeen Nekvasil sai idean luettuaan 50-luvun salattujen arkistojen avautumisesta: ooppera, jonka libretto koostettaisiin ainoastaan oikeudenkäyntiin liittyvistä dokumenteista.

Nekvasil oli yhteydessä säveltäjä Aleš Březinaan, joka sävelsi teoksen 50-luvulla tuomitun kommunistisen puolueen toisinajattelijan Milada Horákován näytösmäisestä oikeudenkäynnistä. Vielä tarvittiin kapellimestari: Marko Ivanović.

Syntyi teos joka on yhtä aikaa hyytävä ja kaunis, dokumentti ja koskettava esitys. Červená esiintyy sekä syyttäjänä että syytettynä. Kuorotyttöjen esittämät lautamiehet saavat ihon kananlihalle.

Tomorrow There Will Be... Stagella 29.-30.8

Raoul Grünstein, Korjaamon ja Korjaamo Teatterin toimitusjohtaja, jolla on tänään vuoden 2009 11. Stage-ilta käsillä.

Coco Chanel & Igor Stravinsky - tyyli on aina muodissa

Philharmonia-orkesteri esitti Finlandia-talon konsertissaan 21. elokuuta venäläissäveltäjä Igor Stravinskyn (1882–1971) Kevätuhrin. Kapellimestarina toimi Stravinskyn nuorempi virkaveli, myös Los Angelesin filharmonikkoja johtanut Esa-Pekka Salonen.

Kesäkino Engel esittää Helsingin juhlaviikkojen aikana elokuvan Coco Chanel & Igor Stravinsky. Elokuvan avaa hurja Stravinskyn Kevätuhrin rekonstruktio, joka on kuvattu alkuperäisen, vuoden 1913 maailman ensi-illan tapahtumapaikalla Theatre Des Champs-Elyséessä Pariisissa.

Musiikista vastaa Berliinin filharmonikot Sir Simon Rattlen johdolla. Nijinskin baletin on rekonstruoinut koreografi Dominique Brun. Stravinskyn avainteos johti aikanaan mellakkaan, koska se oli yleisölle liian hurja. Säveltäjän ura karahti kiville. Venäjän vallankumous teki hänestä maattoman.

Muoti-imperiumin luonut Coco Chanel oli samaan aikaan jo uransa huipulla. Chanel ja Igor Stravinsky kohtasivat uudelleen kutsuilla. Chanel kutsui pennittömän säveltäjän asumaan ja säveltämään huvilaansa Pariisin laitamilla Garches’sa. Stravinsky muutti hotellirähjästä designkartanoon perheensä kanssa. Intohimoinen suhde roihahti väistämättä.

Mads Mikkelsenin esittämä maskuliinisesti kuohahteleva Stravinsky ja Anna Mouglalis´n savuisen kiehtova Coco Chanel kuvaavat mystisiin mittoihin kasvaneita vuosisadan tyylin ja taiteen avainhahmoja tunteiden ja kiihkon kautta. Stravinskyn sävellystyö eteni maanisesti. Pianon koskettimet kävivät kuumana. Coco Chanel teki määrätietoisen aluevaltauksen muodista hajuvesiin loihtimalla maailman kuuluisimman tuoksun.

Jan Kounen (mm. 99 frangia) on ohjaajana kyltymätön visualisti ja hyvän maun rajalla tasapainoileva taikuri. Nyt hän on luonut nahkansa ja loihtinut ylpeän teoksen, jonka jokaisen kuvan voisi kehystää ja nostaa gallerian seinälle.

Chanelin muotitalo on avustanut elokuvaa antamalla arkistonsa tekijöiden käyttöön ja lainaamalla Chanelin mallina Ranskassa pitkään toimineelle Anna Mouglalis´lle useita alkuperäisiä asuja. Kounenilla oli täydet valtuudet kuvata Coco Chanelin (1883–1971) Rue Gambonin asunnossa. Karl Lagerfeldt suunnitteli Mouglalis´lle Chanel-henkisen uuden asun Kevätuhrin ensi-iltakohtausta varten.

Igor Stravinsky oli jättiläinen. Kevätuhri on modernin musiikin käänteentekevin teos. Stravinsky löysi oman äänensä vuosisadan alun Pariisissa, maailmaa mullistavien uusien kuohujen polttopisteessä. Debussy ja Ravel liputtivat ensimmäisten joukossa Kevätuhrin puolesta. Stravinsky sävelsi Djaghilevin ja Nijinskin venäläiselle baletille ja työskenteli Picasson ja Jean Cocteaun kanssa. Toisen maailmansodan myötä Stravinsky päätyi Yhdysvaltoihin, neuvoi Chaplinia elokuvasäveltämisessä ja illallisti presidentti Kennedyn kanssa. Disney käytti Kevätuhrin musiikkia Fantasiassa. Stravinsky johti Los Angelesin filharmonikkoja.

Elokuva KesäKino Engelissä 28.8.-3.9. klo 22.00.
4.9. alkaen Coco Chanel & Igor Stravinsky elokuvateattereissa kautta maan.

Mika Siltala, Cinema Mondon CEO

Taiteiden yön jälkimainingeissa

Kalat Helsingin yllä.
Kuva Saša Tkalčan

Eilen illalla purettiin Kasarmitorin pahvikaupunki Pahvistan ja Taiteiden yön ympärille rakentuneet kaupunkiteokset saatiin näin päätökseen. Karavaanigallerian voi vielä nähdä Tokoinrannan lähettyvillä mutta muuten olen siirtymässä tapahtumien jälkityöhön.

Eilen illalla lähdin Kasarmintorilta Vasaran studiolle katsomaan, millaista materiaalia Taiteiden yöstä on saatu nauhalle. Pakotin työtoverini ja ohjaajan katsomaan videoita useampaan kertaan - niin paljon hymyileviä suita ja innostuneita kasvoja. Liikutuksen ja väsymyksen kyynelet vierivät poskiani pitkin. Se on ohi.

Suuren tapahtuman jälkeinen helpotus on suuri ja samaan aikaan on paikallaan käydä asiat tarkasti läpi ja miettiä jo tulevaa vuotta ja seuraavaa Taiteiden yötä. Työ ei ole ohi vielä hetkeen.

Larissa Lounassalo, Juhlaviikkojen Taiteiden yön tuottaja, joka arvostaa kovin sänkyään ja jokaista hetkeä, jonka siinä saa silmät kiinni viettää.

Kairo 4:45: kaupunki herää rukoukseen

Radio Muezzin
Kuva Rimini Protokoll

Tuntuuko joskus siltä että valtajulkisuus on toisesta todellisuudesta – kauniimmasta, tasa-arvoisemmasta ja ristiriidattomammasta? Et ole yksin. Marginaaliin jää epäsopu, paradoksi ja otsaluun päällä lepäävä tyytymätön ryppy. Oletko kyllästynyt geneerisiin valmiiksi pureskeltuihin elämän malleihin ja tasapäistämisen logiikkaan? Hyvä, niin minäkin. Tehokasta, standardisoitua ja taloudellista? Ei kiitos, kuulisin mielelläni välistä jotain muuta.

Dokumenttiteatteri kertoo meille jotain tästä elämästä. Rimini Protokoll -ryhmän esityksessä neljä rukouskutsujaa tarjoaa yleisölle vilkaisun henkilökohtaiseen arkeen. Kurkistusreikää kehystävät muezzinien lapsuudenkuvat, kotiseutu, aviosääty ja työvälineet. Jotain varsin todellista ja konkreettia. Kertomus kulkee eteenpäin eritaustaisten miesten omia polkuja, onnettomuuksia, suruja ja iloja – katsomoon tulvahtaa omituinen palaneen käry kun suolakurkku saa osansa 11 000 kW oikosulun demonstraatiosta. Todellisuusteatteri tekee saman kuin dokumenttielokuva, kehystää näkymän todellisuuteen, kuvailee sen ja jättää suoran kannanoton katsojan tehtäväksi. Sen, miltä tuntuu, saat selvittää itse.

Uskontopoliittisesti arka aihe sai ontuvan lähdön, tähän mennessä esitys on virallisesti hyväksytty. Suomessa rukouskutsun ilmoille kajauttaminen julkisesti on kielletty, silti täälläkin rukoillaan viidesti päivässä. Suuri osa islamin arjesta jää näkemättä niiltä, jotka eivät kuulu uskonnonharjoittajien piiriin. Vielä päivä esityksen jälkeenkin jään miettimään, minkälaiset yhteiskunnalliset rakenteet arkea ohjaavat ja miksi profeetta Mohammad ei koskaan pyytänyt naista suorittamaan rukouskutsua.

Radio Muezzin nähtiin Helsingin juhlaviikkojen ja Korjaamo Teatterin Stage-festivaalilla 19.-20.8.2009.

Sara Seppänen, Juhlaviikkojen fani, jonka korvat höröttävät nyt kohti sekasointuja.

Vuoden ensimmäinen Kinopiha

Montako Juhlaviikkoelämystä mahtuu torstain myöhäisiltaan välillä Alminsali-Lasipalatsi? Monta.

Alminsalissa nähtiin Alvis Hermaniksen ohjaus Shukshinin tarinoista ja ilta päättyi siihen, että yleisö osoitti suosiotaan seisten taputtaen. Näin kuulemma myös eilen. Eikä ihme, niin koskettavia olivat sekä tarinat, näyttelijöiden suoritukset että eleettömät lavasteet.

Töölönlahdella oli nähtävissä jo yhtä jos toista huomiseen Taiteiden yöhön liittyvää - ja samalla korviin kantautui etäisesti (kun oikein tarkasti osasi kuunnella) viimeiset sävelet Huvilassa tänään revitelleen Sierra Maestran soittimista.

Lasipalatsin sisäpihalla vastaan tuli yleisömeri ja hieno tunnelma. Kinopiha ja kaikki siihen liittyvä on alkusyksyisen (tai loppukesäisen, ilmasta riippuen) Helsinkini suosikkiasioita. Ilmaisia elokuvia ulkoilmassa, mikä sen parempaa oikeasti.

Yksi tämän vuoden Juhlaviikkoihin liittyvä projektini jäi nyt kuitenkin toteutumatta. Lasipalatsin seinään heijastuu parhaillaan Wim Wendersin Berliinin taivaan alla - elokuva tunnetaan muun muassa kuvasta, jossa enkeli seisoo katonharjanteella.

Ohjelmaesitteen ensimmäisistä versioista lähtien olen miettinyt, kuinka näky voisi olla tuosta Bio Rexin katolta. Kun elokuva loppuu ja "valkokangas" pimenee, katolle pitäisi ehdottomasti jäädä hahmo vartioimaan.. Haaveilin pahvienkeleistä ja ties mistä talkoolaisten palkkaamisesta mutta se haave jäi nyt keskeneräiseksi. Ellei yössä tapahdu ihmeitä.

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka aikoo lukea ne Shukshinin tarinat heti festarikiireiden laannuttua.

Senaatintorilla suunnitellaan show'ta

Kuva Larissa Lounassalo, Juhlaviikkojen Taiteiden yön tuottaja, jolla on hyvä jännitys ja tohina päällä huomista varten

Tanssii ekakertalaisten kanssa

Virva Talosen tanssityöpaja ekakertalaisille ja muille tanssista kiinnostuneille.
Kuva Anna-Sofia Joro.

On eri asia istua pimeässä salissa katsomassa nykytanssia kuin veivata vartaloaan outoihin asentoihin tuntemattomien silmien alla.

Viime lauantaina Juhlaviikot kutsui lähes sata nykytanssin ekakertalaista katsomaan Kenneth Kvarnströmin tummanpuhuvan tanssiteoksen Destruction Song. Esityksen jälkeen hurmaava koreografi vielä kertoi teoksestaan niin, ettei kukaan varmasti pudonnut kärryiltä.

Parin päivän sulattelun jälkeen rohkeimmat ekakertalaiset (ja minä) kokoonnuimme Kaapelitehtaalle Uuden tanssin keskuksen Zodiakin tiloihin kokeilemaan nykytanssia. Meitä opetti Juhlaviikkojen tanssin tilausteoksen tekijä Virva Talonen.

Alussa jännitti. Seisoimme jäykkänä rivinä seinää vasten ja odotimme, mitä meidän "pitää" tehdä. Virva selitti ensimmäisen harjoituksen ja kysyi, onko kaikki selvää. Kukaan ei tainnut vastata, mutta pari minuuttia myöhemmin me kaikki jo ryömimme, hypimme ja juoksimme vailla estoja ympäri aurinkoista salia.

Ensin tutustuimme liikkeen kautta ympäröivään tilaan ja sitten toimme esiin omaa sisäistä tilaamme. Liike kumpusi yllättävän helposti jostain syvältä. Jotenkin vain tiesin, miten halusin käsien, jalkojen, pään ja pepun liikkuvan. Kuten kaikki muutkin. Jokainen kehitti oman pienen tarinansa, joka sitten tanssittiin pienissä ryhmissä muiden edessä. Ei jännittänyt yhtään!

Työpajan jälkeen joimme kahvit ja hehkutimme kokemusta. Yksi oli onnellinen löydettyään viimein tanssin, jossa ei tarvita rytmitajua, toinen kehui ekan kerran olevan vuoden parhaita kokemuksia. Kolmas, "tekniikan mies", ei ollut koskaan kokenut vastaavaa. Virvaa hämmästytti, kuinka upeasti kaikki olivat lähteneet mukaan. Ilmeisesti jokaisessa meissä elää pieni tanssi, joka vain odottaa ulospääsyä.

Anna-Sofia Joro, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka tanssii tänään Katri Helenan tahdissa.