Bodari herkistyy

Paula ja Mike Senaatintorilla 2008. Kuva Maarit Kytöharju.

Pyöräilen päivittäin Töölönlahden maisemissa. Matkan varrelle osuu muutama Juhlaviikoiltakin tuttu tapahtumapaikka kuten Alminsali ja Finlandia-talo. Ne ovat useimmille tuttuja kulttuuripyhättöjä ainakin rakennuksina.

Kaupunkia katsellessani mietin usein, missä paikoissa Juhlaviikot voisi näkyä ja kuulua. Kuinka nekin, joille festivaalimme vielä on outo ja tuntematon, löytäisivät meidät.

Viime aikoina olen tehnyt empiiristä tutkimusta ruumiinkulttuurin parissa ja vienyt esitteitämme töölöläiselle kuntosalille. Ne liikkuvat sieltä erittäin liukkaasti. Kuntosalit ovat itse asiassa harvinaisen heterogeenisiä paikkoja. Kehoaan huoltavat toimistotyöläiset, taitelijat, raksamiehet, melkein kaikki. Kiinnostusta kaikenlaista kulttuuria kohtaan ei siis tarvitse ihmetellä.

Mutta mitä kulttuuria tosibodarit – siis ne oikeat lihaskimput kuluttavat? Käyvätkö he taidenäyttelyissä, konserteissa ja teatterissa? Olisi stereotyyppistä olettaa, että citybodari kuuntelee pääasiassa raskaampaa rockia ja covereita ja livenä ainoastaan Apollossa tai On the Rocksissa.

Viime elokuussa kuuntelin parin kaapinkokoisen moikkatutun keskustelua oman treenini ohessa. Miehet keskustelivat viime vuoden Taiteiden yön Rock, rytmi, rakkaus -konsertista ja hehkuttivat Paulaa, Mikea ja Ismoa. Toiselle oli tullut kyynel silmään, kun oli ollut niin hienoja tulkintoja. Tällaisia keikkoja pitäisi kuulemma olla joka vuosi.

Toinen kavereista oli myös joutunut Huvilan lauantaitansseihin. Tyttöystävä oli pakottanut tanssimaan Yölinnun tahdissa ja kokemus olikin ollut positiivinen ja teltassa sai lisäksi hyvää ruokaa ja juomaa.

Tuli ylpeä olo. Mahtavaa, että Juhlaviikkojen tapahtumat ovat liikuttaneet karskimmankin miehen sielua. Se mikä on toiselle valtavirtaa, on toiselle elämys. Juhlaviikkojen aikana taidetta ja viihdettä voi kokea ja tehdä itsekin eri puolilla kaupunkia. Ehkä joku bodari päätyy tänä vuonna filistelemään Katri Helenaa Huvilaan tai Meta4-kvartettia Gloriaan. Nykytanssin ekakertalaistenkin joukossa on kenties bodari ellei kaksikin.

Katri Helena Huvila-teltassa 19.8.
Meta4 Gloria Kulttuuriareenassa 16., 17. ja 18.8.

Viime vuoden Rock, rytmi, rakkaus -konserttia voi fiilistellä Juhlaviikkojen flickrissä.

Milla Valjus, Juhlaviikkojen markkinointikoordinaattori, joka rakastaa hoppia, housea, Chopinia ja Einojuhani Rautavaaraa.

Hyvä musiikki on helppoa

Kuva www.philharmonia.co.uk

Mitä on uusi musiikki, tai nykymusiikki? Termi viittaa uuteen taidemusiikkiin – ja vähän muuhunkin, sillä määritelmä joustaa.

Kuvittelin nykymusiikin olevan vaikeaa, sekamelskaa jota ei kauan jaksa kuunnella. Korvat olivat turtuneet näennäiseen helppouteen, populaarimusiikkiin. Nykymusiikki oli ihan muuta ja vierastin sitä.

Onneksi korviaan voi kouluttaa. Sain talvella tuhdin perehdytyksen, kun tiedotin uuden musiikin festivaali Musica nova Helsinkiä. Nykymusiikki olikin yhteiskuntakriittistä ja rohkeaa! Nyt ei ole paluuta, janoan haastavia kokemuksia.

Maailmalla uusi musiikki haalii uusia yleisöjä. Esimerkiksi Lontoon Southbank Centressä nykymusiikkia markkinoidaan uuden elektronisen musiikin faneille. Suurella menestyksellä. Toivottavasti suunta on sama Suomessa.

Tänään makustelin uutta musiikkia vierailemalla Ensemble Intercontemporainin kotisivuilla. Taustamusiikki antaa vihiä, mistä on kyse. ”Mitä toi on?”, kysyy työkaveri vieressä.

Klasarin yleissivistystä voi kasvattaa Philharmonia Orchestran oppaan avulla.

Kokeilin ranskalaisen Claude Debussyn teosta La mer. Säveltäjälle meri edusti vapautta, mysteeriä ja vaaraa.

Luen ohjeet: ”Anna musiikin valua päällesi. Pistä silmät kiinni ja kuvittele värejä ja muotoja.”

Keskityn ja painan play (biisi löytyy mm. Spotifysta).

Eka osa vie auringonnoususta iltapäivään merellä: ”Milloin aurinko nousee? Onko huilusoolo meren yllä kaarteleva yksinäinen lintu?” Päässäni lipuu uljaita purjelaivoja tyynellä ulapalla. Tuuli yltyy ja laivat keinuvat. Ah, pääsisipä purjehtimaan!

Toisessa osassa aallot murskautuvat kallioihin. Säpsähdän. Lopuksi meri ja tuuli keskustelevat.

Avaan silmät. Mahtavaa kuulla biisi Juhlaviikoilla yhden maailman huippuorkestereista tulkitsemana ja Esa-Pekka Salosen johtamana. Nyt kun minulla on suhde siihen, toka kerta on jo paljon helpompi.

Ensemble Intercontemporain Juhlaviikoilla 13.-14.8.
Esa-Pekka Salonen ja Philharmonia Orchestra Juhlaviikoilla 21.-22.8.

Anna-Sofia Joro, Juhlaviikkojen tiedottaja, jota inspiroivat tiedotuksen työhuoneen seinällä koreilevat Pierre Boulezin ja Katri Helenan julisteet.

Ota riski - rakastu malilaiseen

Työni Juhlaviikkojen tiedotusharjoittelijana pitää sisällään raivokasta festarisivujen päivitystä. Myspace ja Youtube ovat olleet ahkerassa käytössä kun lisäilen kuunteluklippejä Huvila-teltassa konsertoivien artistien esittelyihin. Kyse on aika unelmaduunista, sillä kukapa ei olisi omalla työpaikallaan etsinyt lapsuuden lempilaulajiensa musiikkivideoita. Noh minä ainakin...

Tuntien hapuilu videoviidakossa tuotti tulosta paitsi Helsingin juhlaviikkojen verkkosivuille, myös omaan musiikkimakuuni. Toimittuani neljä vuotta Basso-radion juontajana tiesin kyllä drum&bassista ja indierockista, mutta esimerkiksi maailmanmusiikin tietämykseni on ollut surkeaa. Afrikkalaiset rytmit tuntuivat videoselailun tuloksena ensin vääriltä, sitten oudoilta, mutta nyt hämmentävän kiinnostavilta.

Ihastuttavin löytö vei tämän harjoittelijan juuri Afrikan lämpöön, sillä malilaisen naislaulajan Oumou Sangaren ääni on helpottanut kuumassa toimistossa työskentelyä jo useampana päivänä. Kun terassit näyttäytyvät kesätyöläiselle vain toimiston ikkunasta, on Sangaren ääni auttanut lomatunnelman luomista työpaikalla. Nettisivujen päivitys, tiedotteiden kirjoittaminen ja Taiteiden yön loputtoman tapahtumalistan editointi luonnistuu rennommin kun kuulokkeista soi Seya-kappale. Edes toimistomme siviilipalvelusmiehen jättimäisiin mittoihin paisuvat jäätelöannokset eivät onnistu herättämään kateutta kun siirryn musiikin avulla Malin auringon alle.

Vaikka afrikkalaiset soundit ovat rytmittäneet harjoittelupäiviä, löytyy kesän yllättävin ihastus koti-Suomesta. Juhannuksen alla hain Twitteriin sopivia linkkejä ja päädyin selaamaan Huvila-teltassa esiintyvän Katri Helenan videoita. Suomalaisen iskelmän supertähti todisti suosionsa syyn, sillä viimeiset kaksi viikkoa päässäni on soinut taukoamatta Vasten auringon siltaa -kappale. Mikäpäs siinä, sillä Katri Helena kuuluu suomalaiseen kesään kuin metsämansikka heinäkorteen.

Ilona Hiila, Juhlaviikkojen tiedotusharjoittelija, joka laulaa pyöräillessään Katri Helenan kappaleita.

Laiva on lastattu...

Erik Söderblom. Kuva Saša Tkalčan.

Kun katselen festivaalibyroon touhua, tulee mieleen laivan miehistö.

Hyppäsin ruoriin huhtikuun lopulla kun tämä pursi oli jo palaamassa jokavuotiselta maailmanmatkaltaan kohti kotisatamaa. Vaikka olen erinäisiä aluksia purjehtinutkin, niin aika vipinää nämä ensi kuukaudet ovat olleet. Tässä purressa erilaista köyttä ja vipstaakia riittää ja kestää aikansa ennen kuin tajuaa mitä tapahtuu kun mistäkin vetää. Tottunut miehistö vie laivaa kokka kohisten kohti festivaalin satamaa – parempi tässä vaiheessa olla sotkeutumatta köysiin.

Laiva on lastattu – jokaiselle aakkoselle jotain. Jos jonkun kirjaimen tässä vaiheessa poimisin, niin E niin kuin Ensemble. Ranskalaisen uuden musiikin huippu-yhtyeen Ensemble Intercontemporainin saaminen Suomeen on hieno juttu. Sitä johtaa legendaarinen musiikkipioneeri Pierre Boulez – yhtyeen perustaja. Vähintään yhtä kiinnostavaa tulee olemaan seurata orkesterin nykyisen kapellimestarin Susanna Mälkin työskentelyä.

Ensemble Intercontemporainia kuullaan elokuussa kahdessa konsertissa.
Vierailuun sisältyy myös musiikkityöpajoja nuorille sekä keskustelutilaisuus.

Erik Söderblom, Juhlaviikkojen toiminnanjohtaja, joka totuttelee festivaalitoimiston kesäisiin lämpötiloihin.

Klovneja ja jäätelöä

Suomeen tuli näköjään kesä. Toimistossa kaikki ikkunat on pidettävä auki, tuulettimet hurisevat ja jäätelöä menee monta päivässä…

Suuri osa maata rientää näihin aikoihin vapaille laitumille, mutta me festarityöntekijät vasta valmistaudumme tulevaan koitokseen. Ikkunasta näkyvät lomalaiset aiheuttavat pienen kateuden pistoksen, mutta toisaalta lähestyvä elokuu tuntuu toimistossa innostuksen väreilynä. Kohtalotovereita löytyy läheltä ja kaukaa: myös monet Juhlaviikkojen artistit viettävät hyvän osan kesästään kiertäen Euroopan muita taidefestareita ennen Suomeen tuloaan.

Alkavana viikonloppuna esimerkiksi Italian Mantovassa voi kokea täydellistä nauruterapiaa. Venäläisen Teatr Licedei -klovniryhmän hullunhauskassa spektaakkelissa alkoholisti-isä yrittää jatkuvasti jättää perheensä, äiti koikkelehtii ympäri lavaa tyyny jalkojen välissä valmiina synnyttämään ja lapset haluavat eroon vanhemmistaan keinolla millä hyvänsä. Kaikki tämä absurdin huumorin ja koskettavan musiikin siivittämänä. Esityksen nimi Semianyki merkitsee suomeksi perhettä – nimi kiteyttää täydellisesti show’n tragikoomisen luonteen.

Itseäni esityksessä kiinnostaakin, miten jokaiselle tunnistettavat, perheeseen liittyvät raivon ja toisaalta hellyyden tunteet saadaan kiedottua kaikenikäisille sopivaan pakettiin. Koko perheen esitys on esiintynyt täysille katsomoille ympäri maailmaa ja saapuu Juhlaviikoille Savoy-teatteriin.

Mitenköhän kollegat Mantovassa valmistautuvat Licedein tuloon? Ainakin lämpötilat ovat vielä hikisemmät kuin Helsingissä. Sitä miettiessä taidan ostaa vielä yhden jäätelön…

Semianykiin voi tutustua Juhlaviikkojen sivuilla. Video perheestä löytyy YouTubesta.

Saara Oranen, Juhlaviikkojen tiedottaja, jonka lempijäätelömaku on nykyään mustaherukka

Festspelens beställningverk för danskonst 2009-2010

Kenneth Kvarnström. Kuva: Mats Bäcker.

Då för länge sedan (menades 1990-talet) fick jag som koreograf ett beställningsverk för Helsingfors festspel. Stycket blev Exhibo, som blev en viktig vändpunkt för mig. För första gången fick jag arbeta i en struktur och behövde inte göra allting själv. Exhibo blev mitt genombrottsverk, om man nu kan säga så…

Nu lever vi på 2000-talet och Festspelen har igen börjat beställa dansupplevelser av i Finland verksamma danskonstnärer.

I år är det Virva Talonen som är den första koreografen som skall visa sina färdigheter på Kiasma, nästa år är det Carl Knifs tur.

Samma förutsättningar erbjuds och slutresultatet kommer säkert att vara helt annorlunda. Båda är egensinniga danskonstnärer, med olika tankar om dans och danskonst och så skall det vara. Dansen blir till, här och nu och det är allt som oftast väldigt personligt: för utövarna och för publiken.

Juryn som har valt koreograferna är akademikern Marjo Kuusela, Kiasmateaterns chef Riitta Arniokoski och undertecknad.

Efter att ansökningstiden gått ut har jag läst alla ansökningar noggrant och sett på alla dvds, efter det har jag gjort en första preliminär gallring. Så har juryn samlats och vi har tillsammans gått igenom alla ansökningar en gång till, diskuterat och jämfört, sett på dvds och fortsatt diskutera och läst några ansökningar en gång till. Till slut återstår två, allt som oftast väldigt olika ansökningar… och sedan måste man göra ett beslut.

Det är inte lätt att vara danskonstnär i Finland, danskonsten är undanskymd och den har få strukturer. Det är därför viktigt att Festspelen fortsätter arbeta med beställningsverk, för att öka mångfalden och för att hjälpa konstnärerna till att skapa sin konst. Men också för publikens möjligheter till att få upp ögonen för nya uttryck och bekanta sig med nya konstnärskap.

Våga se!

Kenneth Kvarnström, konstnärlig rådgivare för Festspelens dansrepertoar, som har just börjat sin semester.


Juhlaviikkojen tanssin tilaustyöt 2009-2010

Kauan sitten (eli 1990-luvulla) sain itse tehdä Juhlaviikojen tanssin tilaustyön. Teos oli nimeltään Exhibo, ja se oli minulle tärkeä käännekohta. Ensimmäistä kertaa sain työskennellä tuotanto-organisaation kanssa, eikä kaikkea tarvinnut tehdä itse. Exhibosta tuli läpimurtoteokseni, jos nyt niin voi sanoa…

Nyt 2000-luvulla Juhlaviikot on jälleen alkanut tilata tanssielämyksiä Suomessa toimivilta tanssitaiteilijoilta. Tänä vuonna Virva Talonen saa ensimmäisenä koreografina näyttää taitojaan Kiasmassa ja ensi vuonna on Carl Knifin vuoro.

Molemmille tarjotaan samat puitteet, mutta lopputulokset tulevat varmasti olemaan täysin erilaiset. He ovat omaleimaisia tanssintekijöitä, joilla on eri käsitykset tanssista ja tanssitaiteesta - ja niin se on oltava. Tanssi syntyy nyt, tällä hetkellä ja se on useimmiten henkilökohtaista. Tekijöille sekä yleisölle.

Koreografit valinneeseen raatiin kuuluvat akateemikko Marjo Kuusela, Kiasma-teatterin johtaja Riitta Arniokoski ja allekirjoittanut. Kun hakemusaika oli kulunut umpeen, luin hakemukset tarkasti ja katsoin saamani dvd:t. Sen jälkeen piti tehdä ensimmäinen karsinta.

Karsinnan jälkeen tapasimme raadin kanssa ja kävimme jälleen läpi kaikki hakemukset. Keskustelimme ja vertailimme, katsoimme dvd:itä, keskustelimme lisää sekä luimme kuvauksia uudelleen. Lopulta jäljellä oli pari hyvin erilaista ehdotusta… ja sitten olikin jo pakko tehdä päätös.

Suomessa ei ole helppoa olla tanssitaiteilija. Tanssitaide on syrjässä ja sille ei oikein ole rakenteita. Siksi Juhlaviikkojen tilaustyötoiminta on tärkeää – se lisää monimuotoisuutta ja auttaa taiteilijoita luomaan taidetta. Myös yleisön mahdollisuudet uuden kokemiseen lisääntyvät.

Uskaltakaa nähdä!

Kenneth Kvarnström, Juhlaviikkojen tanssiohjelmiston taiteellinen neuvonantaja, joka suuntasi juuri kesälomalle.

Kennethin työpäivä 23.6.2009, juuri ennen 2 viikon lomaa

07.00 herätys
08.00 tarkistan ja hoidan e-mailit
09.00 aamianen
09.30 Juhlaviikot pyytää blogikirjoitusta
10.00 tapaaminen Jens Setzhmanin kanssa, hän on ollut 3 kuukautta Japanissa
11.00 etsin kopiokonetta
11.30 hakemus: työskentelyviisumi Australiaan
13.00 lounas puistossa
14.00 blogin kirjoittaminen alkaa
14.45 eka versio suhtkoht valmis
14.45 roskis kierrätykseen
15.00 toimistoduunia
16.00 tapaaminen arkkitehdin kanssa
17.00 blogi på svenska
17.30 kauppaan
18.00 kuntosali
20.00 kylpyamme, kun ei ole saunaa
21.00 yritän pakata laukkuni, aamulla Tanska ja sitten Kreikka - shortsit jäi ostamatta, keittiölattia maalamatta ja pari muuta juttuja tekemättä mutta nyt alkaa loma

Jens Setzhman on tehnyt valo- ja lavasuunnittelun muun muassa Kennethin uuteen koreografiaan Destruction Song. Destruction Song nähdään Juhlaviikoilla 14.-15.8. Toiseen esitykseen Juhlaviikot on kutsunut myös 100 nykytanssin ekakertalaista.

Australian työskentelyviisumia tarvitaan, koska Kennethin ja Jensin yhteistyö jatkuu myös uuden teoksen parissa. Mercury nähdään Sydney Dance Companyssä 17.-28.11.2009.

Kenneth Kvarnström on paitsi Juhlaviikkojen tanssiohjelmiston taiteellinen neuvonantaja, myös taiteilijaprofessori ja Helsinki Dance Companyn tuleva pääkoreografi.