Juhlaviikkojen työntekijä esittäytyy

Larissa Lounassalo, kaupunkitapahtumien tuottaja

Kauanko olet työskennellyt Juhlaviikoilla?

Teen nyt toista festariani. 2009 oli huima kokemus ja odotan tämän vuoden festareiden olevan sitä myös. 2008 toimme yhtiökumppanini Meiju Niskalan kanssa Kokemuksellisen kaupungin konsultin kaupunkiteoksen Juhlaviikoille ja sitä kautta minut osattiin kutsua haastatteluun.

Mitä tehtäviisi kuuluu?

Ehdottomasti suurin puristus on yli 20 vuotta järjestetty Taiteiden yö. Työhön kuuluu itsenäisten tapahtumien koordinoiminen tiedotuksen kanssa ja Juhlaviikkojen omien tuotantojen tuottaminen ja järjestäminen. Tuottajan työ on suunnittelua, valmistelua ja suorittamista niin, että projektit toteutuisivat parhaalla mahdollisella tavalla.

Mikä on parasta työssäsi?

Mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. Innostava työ, jännitys ja onnistumisen tunteet saavat minut pitämään työstäni valtavasti. I love work!

Entä haastavinta?

Freelancer-tuottajan tulot eivät koskaan ole kauhean vakaat tai turvatut. Se, että osaa suhtautua muuttuviin tilanteisiin stressaamatta on välillä haastavaa.

Mikä on paras Juhlaviikko-kokemuksesi?

Tämä muisto saa hymyilemään: Plasticiens Volants -ilmapallojätit esiintyivät perjantaina Senaatintorilla ja Esplanadilla. Samana päivänä ranskalaisryhmän taiteilija kertoi minulle, että Sofiankadun puinen puhelinkoppi on vaarallinen ilmapalloja ajatellen ja sen katolta pitää välittömästi siirtää puinen terävä koriste alas. Sanoin suoraan, että kyse on suojellusta kohteesta, jota ei voi laittaa palasiksi, mutta lupasin suojata kepin pään jotenkin. Teknisen tuottajan auton takapenkiltä löytyi hänen 6-vuotiaan tyttärensä ajanviete eli kuplamuovi. Saa kelvata, ajattelin, ja lähdin puhelinkopille. Kopin vieressä rakennettiin Kaupungintalon sisäänkäyntiä ja pyysin erästä työmiehistä kiipeämään kopin katolle ja laittamaan muovin paikoilleen. "Milläs mä kiinnitän sen?" Mietin kaksi sekunttia ja annoin hiuksistani punaisen hiuspompulan. "Ei voisi olla parempi, kiitos avustanne!"

Miksi tämä oli niin hyvä kokemus? Ilmassa oli hyvä jännitys, oli mahtavaa tehdä töitä hyvässä porukassa, sää oli mitä mainioin, remonttimiehet avuliaita ja helsinkiläiset hymyilivät auringon kanssa kilpaa Senaatintorilla soundcheckin kajahdellessa taustalla. Mahtavaa!

Vuoden 2009 festarin Top 3?

Ei missään järjestyksessä:
Lou Reed & Lauri Anderson festarin päätöspäivänä
Semianyki
Ane Brun

Taide kuuluu...

säätäjälle. Itselleni Juhlaviikot on iloa ja liikutuksen hetkiä.

Brasilian legendasta

Kuva: D.R.

Nyt niitä saa! Nimittäin lippuja Caetano Veloson konserttiin Kultsalle 3.8.

Tunsin etäisesti nimen, kun kuulin herra Veloson mahdollisesta esiintymisestä Juhlaviikoilla. Tulon varmistuessa etsin laulajasta lisää tietoa ja viimeistään tämä video valloitti minut puolelleen: Veloso soittamassa yhdessä maailman kauneimmista elokuvista, sen kauneimmassa kohtauksessa. Niin herkkää, niin herkkää...

Itseäni varttuneemmat muistavat luultavasti Veloson 60-luvun lopulla vaikuttaneesta Tropicália-liikkeestä. Avantgarde-runoutta, -musiikkia ja -teatteria yhdistänyt liike eli vain lyhyen ajan, mutta sen vaikutukset erityisesti populaarimusiikin saralla ovat kauaskantoiset.

Ryhmän kantavana voimana oli Veloson lisäksi toinen brassimusiikin suuri nimi, Gilberto Gil. Miehet vastustivat musiikissaan ja lausunnoissaan vuonna 1964 tapahtunutta sotilaallista vallankaappausta, jossa syrjäytettiin vasemmistopresidentti João Goulart. Poliittisten kannanottojensa vuoksi miehet karkotettiin maasta neljäksi vuodeksi 70-luvun alussa.

Veloso on yhä poliittisesti aktiivinen. Elokuvissa esiintymisen lisäksi hän on kirjoittanut muistelmateoksen ja toiminut levytuottajana. Tärkeimmäksi kohoaa silti musiikki. Kulttuuri-ikoni ei tyydy toistamaan menneiden vuosien suuria menestyksiä: Uusinta levyä on luonnehdittu indie-rockiksi. Mies on myös sovittanut ja levyttänyt uusiksi amerikkalaisia ikivihreitä.

Legenda voi siis yllättää. Konserttia odotellessa!

Liput Lippupisteestä.

Saara Oranen, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka aikoo pian katsoa Puhu hänelle -elokuvan uudestaan.

Juhlaviikkojen työntekijä esittäytyy

Sanni Pajula, esittävien taiteiden tuottaja.

Kauanko olet työskennellyt Juhlaviikoilla?
Vuodesta 2008 lähtien.

Mitä tehtäviisi kuuluu?
Hoidan erilaisia käytännönjärjestelyjä tanssi-, teatteri- ja sirkusesityksiin liittyen. Olen esimerkiksi yhteydessä kaikkiin tapahtuman mahdollistaviin tahoihin turvamiehistä esiintyjiin. Festariaikana muun muassa pyörin tapahtumapaikoilla varmistamassa kaiken sujuvuuden.

Mikä on parasta työssäsi?
Taiteen parissa työskentely, ja erityisesti se että on mukana tuottamassa elämyksiä ihmisille.

Entä haastavinta?
Kommunikaatio, varsinkin silloin kun kumpikaan osapuoli ei puhu äidinkieltään: sekaannusten riski kasvaa, varsinkin kun eri maissa on totuttu erilaisiin toimintatapoihin. Myös festariaikana työtahti on aika hurja..

Mikä on paras Juhlaviikko-kokemuksesi?
Pina Bauschin “Nefes” vuonna 2005 oli kertakaikkisen tajunnanräjäyttävä kokemus.

Mitkä olivat vuoden 2009 tapahtumista TOP3?
1. Kenneth Kvarnström "Destruction Song"
2. Teatr Licedein “Semianyki”
3. Circo Aereon “Herra Bartokin Sirkus”

Olen taiteen kuluttajana ehdottomasti fiilistelijä. Parhaat elämykset tulevat siitä, kun kokemus koskettaa jotain osaa itsessä ja tempaa mukaansa – joskus jopa päiviksi.

Juhlaviikkojen 2010 ohjelmisto julkistetaan 4.5.2010.

Taiteen osa

Itkettää ja naurattaa, usein samaan aikaan. Kari Hotakaisen Ihmisen osa on juuri niin tyly ja traaginen kuin elämä pahimmillaan – tai parhaimmillaan – on. Toivo ei silti ole vieras käsite teoksessa.

Tarinassa eläkeläisrouva Salme Sinikka Malmikunnas myy elämänsä kirjailijalle 7 000 eurosta. Raha tulee tarpeeseen, vaikka Salme onkin sitä mieltä, että kirjailijat valehtelevat ja vääristelevät totuutta: paras teos kautta aikojen on Tiedon portaat, koska sen sanomaan voi luottaa.

Ihmisen osa toimii järkyttävänä kuvauksena nykymaailman arvoista ja markkinatalouden voimasta. Se herättää myös mielenkiintoisia kysymyksiä taiteilijan suhteesta kohteeseensa. Missä määrin taiteilijalla on oikeus elämiin, joista ammentaa inspiraationsa? Saako kirjailija kirjoittaa tunnistettavasti esimerkiksi julkisessa ammatissa toimivista ihmisistä? Missä kulkee todellisen ja kuvitellun raja – vai voidaanko tällaista rajaa edes vetää?

Teoksessa kuvitteellinen kirjailija esittää asiaan oman kantansa: on olemassa yksittäisen ihmisen näkökulma, mutta myös tuhansia muita. Saman tapahtuman voi värittää useilla eri väreillä. Taiteilija sekoittaa palettia ja luo kaikista eri näkökulmista version, joka on vain hänen omansa. Ja täysin fiktiivinen.

Hieman eri vinkkelistä asiaa pohti viime viikon DocPointissa vieraillut ranskalainen dokumenttiohjaaja Nicolas Philibert. Helsingin Sanomien haastattelussa hän sanoi aina miettivänsä sitä, mitä jättää taakseen. Kuvaukset päättyvät, mutta todelliset ihmiset jäävät. Vastapuolta täytyy kunnioittaa ja ymmärtää – niin arkielämässä kuin taiteessa.

Tämän Philibert elokuvissaan tekeekin, harvinaisen koskettavalla tavalla. Myös silloin, kun kohteena on ihmisistä ehkä haavoittuvin ryhmä, lapset. Ohjaajan liikuttava Nytpä tahdon olla mä toimii täydellisenä vastalääkkeenä Ihmisen osan tylylle maailmalle. Sekä Philibertin että Hotakaisen töissä soi kuitenkin sama, humaani perusvire. Molemmat ovat myös loistavaa taidetta.

Saara Oranen, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka pohtii kovasti omaa osaansa.

Parantavasta voimasta

The Music Instinct -sivustolla taustoitetaan dokumenttielokuvaa, joka tutkii musiikin vaikutusta ihmisen fysiologiaan ja aivojen toimintaan. Sivustolla mm. 26 videota, joissa tarkastellaan mm. musiikin ja lääketieteen suhdetta.

Juhlaviikot lähetti vuonna 2009 jouluisen laululahjan helsinkiläisiin palvelukeskuksiin, vanhainkoteihin ja HYKSin psykiatriakeskukseen. Lahjan vei perille Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajien kvartetti.

Enpä osannut lahjaa ideoidessa arvata, että pääsen vastaavanlaista tapahtumaa itse todistamaan. Kauan odottamani kesäloma muuttui nimittäin sairaslomaksi kun nilkka napsahti poikki. Apua sain Töölön sairaalassa, jossa jonakin joulunaluspäivänä alkoivat yllättäen kaikua jonkin tuntemattomaksi jääneen kuoron laulamat joululaulut.

Olimme huonetoverieni kanssa kaikki siinä vaiheessa lähes liikuntakyvyttömiä, eli saimme kuoron terveiset ainoastaan korviimme. Koko vaaleanpunaisiin trikoisiin pukeutunut potilasjoukkomme hiljeni alkuhämmennyksen jälkeen, ja tervehdys tuntui ilahduttavan erityisesti huoneen senioreita. Myös henkilökunnan askeleet tuntuivat vähintäänkin hetkeksi keventyneen.

Omat askeleni eivät kotiuttamisen hetkellä olleet kovin vakaat mutta niitä siivitti huonekaverin esittämä lähtölaulu - tyttö paljasti lahjansa viime hetkillä ja loi huoneeseen taianomaisen hetken, jonka ansiosta viimeiset muistikuvani sairaalasta eivät suinkaan ole se kuuluisa sairaalan haju vaan liikuttuneen hyvä mieli. Näin sen pitäisi kaikilla mennä.

Musiikki oli sekä sairaalapäivien että kotona jumissa vietetyn ajan pelastus. Taide tekee hyvää ja se todellakin nopeuttaa paranemista. Kun mieli voi hyvin, tulee ruumis perässä.

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka sai rautaisen nilkan lisäksi kolme uutta ystävää.

Hämmennystä taitavuuden edessä

Photo Credit: Sasha Gusov Licensed to EMI Classics

Kävin katsomassa Michael Jacksonin This Is It -leffan joitakin viikkoja sitten ja poistuin salista sekä tanssijalka vipattaen että nöyränä suuren lahjakkuuden edessä. Elokuva näytti lahjakkuutensa äärimmilleen kehittäneen taiteilijan, joka oli kiinnostunut tulevan show'nsa pienimmästäkin yksityiskohdasta.

Julkistimme tänään ensimmäisen nimen Juhlaviikkojen vuoden 2010 esiintyjistä, pianistin jota Vesa Sirén kuvaili Helsingin Sanomissa 18.9.2009 "pianon Michael Jacksoniksi." Helsinkiin saapuu elokuussa venäläinen Jevgeni Kissin, entinen lapsitähti, nykyinen eksentrinen pianovirtuoosi.

MJ tai Kissin, kyse on lahjakkuudesta, joka on työllä kehitetty ainutlaatuiseksi taidoksi, taiteeksi. Jotkut taideteokset tai -esitykset herättävät halun osallistua hetkeen itse, iskeä sormet saveen tai tehdä joku muu konkreettinen teko. Jotkut esiintyjät naulitsevat tuoliin ja luovat hetken, jonka aikana lumoutuu taidosta. (Ja ällistelee sitä vielä viikkojen, kuukausien päästäkin.)

Kissinin vierailuun aion valmistautua kaivamalla jostakin käsiini vuonna 1997 valmistuneen Gift of Music-dokumentin. Toistaiseksi olen selannut läpi melkoisen suttuisiakin Youtube-videoita ja saanut esimakua siitä, mitä on luvassa elokuussa. Toivon saavani taas mykistyä lahjakkuudesta - mahtavaa pyöräyttää festivaali 2010 tällä illalla käyntiin.

Kissin Musorgskin Näyttelykuvien kimpussa (Youtube)

Jevgeni Kissin Finlandia-talossa lauantaina 14.8.2010.

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka suosittelee kuunneltavaksi tuoretta Kissinin haastattelua Carnegie Hallin sivuilta.

Annetaan jotain

Löydettävissä tänään mm. The Klezmaticsin Wonder Wheel -levy.

Tänään vietetään sekä jo tuttua Älä osta mitään päivää että uutta Anna Jotain -päivää. Anna Jotain -päivänä kuka tahansa voi antaa oman (taide)aarteensa tuntemattoman kanssakaupunkilaisen löydettäväksi.

Tempaus on osa Valokuvataiteilijoiden liiton ylläpitämän Galleria Hippolyten juhlavuoden Yhteinen Leikki -projektia. Yhteinen Leikki kannustaa taiteilijoita - ja nyt myös jokaista kaupunkilaista - järjestämään performansseja, yhteisötaideteoksia, julkisia diaesityksiä, kaupunkiutopioita, metro/bussi/ratikka-hankkeita yms.

Hippolyte näyttää esimerkkiä Anna Jotain -päivän toimintaan: ryhmä valokuvataiteilijoiden liiton kokelasjäseniä ulkoiluttaa ja jättää teoksiaan päivän aikana eri puolille kaupunkia. Anna Jotain -päivään saa osallistua kuka vaan: valitse teos, jonka/jotka haluaisit jättää julkiseen tilaan löydettäviksi. Teokset voivat olla pieniä tai suuria, värivirheellisiä tai kakkoslaatua, tärkeintä on tilaisuus antaa ja ilahduttaa.

Juhlaviikot osallistuu päivään jättämällä festivaalillamme esiintyneiden taiteilijoiden teoksia löydettäviksi. Olen eilen paketoinut cd-levyjä ja kirjoja, jotka tänään puolenpäivän aikaan asettuvat johonkin Lasipalatsin lähiympäristöön. Niin, ja askartelin myös lippulahjakortteja vuoden 2010 festivaalille.

Lue lisää: www.yhteinenleikki.blogspot.com

Maarit Kivistö, Juhlaviikkojen tiedottaja, joka suuntaa heijastimien kera kohti Kulttuuritehdas Korjaamoa (jonne myös aikoo jättää pari asiaa löydettäväksi) brändiasiantuntijaa kuulemaan.